Nyt on lupa nauttia perjantaista ja alkavasta viikonlopusta. Koti on jo eilen siivottu, viikonlopun ostokset tehtynä herkkuineen päivineen. Tuli takassa ja siideriä lasissa, vois vielä parit kynttilät sytyttää kun tyttökin on menossa jo nukkumaan. Isin iltasatuvuoro on tänään. Tytöllä oli karkkipäivä ja minäkin sain osani herkuista, nyt on kylläkin vähän ähkyinen olo, kun söin suolatikkuja ja pikkusuolaisia kaloja ym. Viikko on sinnitelty vähällä ruualla ja ilman herkkuja ja nyt saa ottaa vähän rennommin. Aamulla sitten henkinen krapula iskee kun menen puntarille. Pitäisköhän jättää väliin punnitseminen ja lähteä heti aamusta hiihtolenkille, kun pakkasetkin on hellittäneet? Huomenna on yhdet synttäritkin ja se tietää taas ylimääräisiä kaloreita.

Siis minä rakastan perjantaipäiviä ja iltoja. Viikon stressit laukeaa ja saa nauttia siitä ajatuksesta että koko viikonloppu on edessä ja paha maanantai jossain kaukana häämöttää. Siis tykkäänhän minä omasta työstäni, mutta se käy välillä hermoille ja on stressaavaa. Osaan kuitenkin jättää työasiat mielestä pois vapaapäivien ajaksi, yleensä. Mutta kyllä minä silti monena maanantaina olen todennut että olisipa jo perjantai. Ainoa ongelma näissä perjantai-illoissa on, että olen usein tosi tosi väsynyt. Nytkin olisin jo valmis menemään nukkumaan, mutta en millään haluaisi vielä mennä. Nyt on vähän semmonenkin olo että kaipaan mieheni kainaloa ja läheisyyttä ja sitähän en saa jos menen jo nyt sänkyyn, hän kun on semmonen "kukkuja" ja valvoo yleensä myöhään. Jos olisi virtaa niin voisi vaikka saunoakin vielä tälle illalle.

Voi ei telkkarissa on olympialaisten avajaiset. En ole innostunut olympialaisten alkamisesta ollenkaan. Vaikka itse harrastan urheilua, niin en ole mikään penkkiurheilija. Ajattelin kuitenkin että katson jääkiekkomatsit ja ehkä mäkihypyt, siinä kaikki. Onneksi telkkarissa on useampi kanava, mutta ongelma on siinä että mies tykkää kyllä katsoa kisoja lajista riippumatta.