Aloitin eilen elämän putsaus -projektin. Aioin hankkiutua kaikesta turhasta eroon tämän kevään aikana. ( siihen kuuluu myös turhat liikakilot kehossani ) Aloitin ensin kaappien siivouksen kaikesta paperista. Pistän kaikki tärkeät paperit mappeihin järjestykseen ja turhat menee silppuroitavaksi tai keräykseen. Sain kerättyä jo kaksi pussillista. No se on vasta alkua ja työtä riittää. Sitä paperia on yksi kaappi täynnä.  Seuraavaksi siirryn turhiin tavaroihin ja lopuksi käyn vaatteet läpi. Harrastan myös kirpputoreja, joten sinnekin menee osa. Keväällä sitten käyn ulkovaraston kimppuun.

Tein tytölleni muistojen laatikon. Kerään sinne hänen tavoroita, papereita ym. syntymästä saakka. Laitoin sinne neuvolakortin raskausajaltani ja raskauspäiväkirjan ja kaikki synttärikortit ym. Lisäksi laatikkoon menee kaikki hänen oman käden tuotokset kotoa ja päiväkodista. Ajattelin että hän saa sen joskus isona ottaa itselleen muistoksi jos haluaa. Mielellään minä pidän sen itsekin.

Leikkimiseksi meni tämä päivä kun ollaan taas tytön kans kahdestaan. Mies lähti pelireissulle aamusta ja tulee vasta huomenna. Tytöllä vielä vatsatauti, joten se rajoittaa vielä tekemisiä. Leikkikaveria se silti on kaivannut ja olen parhaan kykyni mukaan ollut kaverina. Koko päivänhän sitä saisi leikkiä jos vain jaksaisi, mie en aina jaksa.   Käytiin kaupassa ostamassa askartelutarvikkeita ja hän sanoi kesken ostoksien että äiti mulla on vatsa sekaisin ja päästi pahanhajuisen rupsautuksen. Silloin tuli kiire kotiin...! Onneksi kerettiin ettei tullu housuihin mitään. Alettiin askartelemaan ystävänpäiväkortteja. Ne on samalla synttärikutsukortteja kun prinsessani täyttää 17. päivä neljä vuotta.

Nyt se nukkuu iltapäiväunia olohuoneen sohvalla, saa nähdä miten yöunille meno sujuu kun kellokin on jo aika paljon. Laitoin tulet takkaan kun ulkona paukkuu jo 25 astetta. Kohta käyn vääntämässä saunan päälle. En ole tänään miettinyt laihduttamista, joten olen syönyt kaikkea kivaa.... Maanantaina taas tsemmpaan sillä saralla.

Puhuttiin illalla miehen kanssa mahdollisesta toisesta lapsesta ja myös koiran hankkimisesta. Minä haluaisin toisen lapsen sitten kun tyttö aloittaa koulun. Se on aika iso ikäero kylläkin, mutta se olisi minusta käytännöllistä kun voisi jäädä kotiin vauvan kanssa ja toinen menisi kouluun . Hän saisi tulla koulusta kotiin ilman iltapäiväkerhoja tai hoitoja. Onko kellään, joka tätä lukee kokemusta vastaavasta lasten ikäerosta. Kommentteja? En nyt  halua lasta nykyiseen elämääni. Olen siihen niin tyytyväinen että se sekoittaisi liikaa arkea ja työkuvioita, jotka ovat tällä hetkellä mallillaan. Ja minusta tuntuu että rakas tyttöni ja mieheni imevät minusta kaiken rakkauden jota voin heille antaa, miten sitä riittäisi vielä yhdelle jakajalle, jäisivätkö toiset vähemmälle vai osaisinko rakastaa uutta vauvaa ollenkaan?