Nyt alkaa harmittamaan tämä loman loppuminen ja koko päivän on vähän ollut ahdistunut olo. Piti lähteä pitkälle hiihtolenkille tuulettamaan päätä. Mukavaa lomaviikko oli ja Pyhän reissu oli aivan ihana. Tytölle vaan tuli toka päivänä kuume ja se makas koko päivän sisällä. 14-vee meni rinteeseen ja oli ihan sitten mustelmilla ja kipeänä, onneksi ei kuitenkaan pahempaa kun muutama kuperkeikka. Ei ollut tottunut vissin niin isoihin mäkiin. Me käytiin sitten miehen kanssa vuorotellen hiihtelemässä ja mökissä aika kului syöden ja nauttien elämästä ja rauhasta ja lomasta. Oltiin siis kolme yötä sillä reissulla. Toisena päivänä tyttö ei ollut enää kuumeessa ja käytiin yhdessä ulkoilemassa. Hiihtämään se ei halunnut!

Käytiin perjantaina viemässä 14-vee takaisin kotiinsa ja samalla käytiin toista mummoa katsomassa jota ei oltu nähty sitten viime kesän. Ehkä johtuu siitä että välimatkaa on noin 600 kilometriä. Mummo on sairaalassa lonkkaleikkauksen jäljiltä, mutta hyvässä kunnossa ollakseen kohta 90-kymppinen! Hyvä mieli tuli kun käytiin siellä. Vähän oli erikoista olla yötä mummolassa kun mummo ei itse ollut siellä.

Kotiin palattiin lauantai-illaksi pitkän ajomatkan jälkeen. Tyttö jaksoi tosi hyvin matkustaa ja vasta kun kotiin päästiin niin alkoi känkkäröinti ja itkut. Kai se matkaväsymys jotenki purkautui sitten kun kotiin päästiin. Minusta on aina tosi ihana tulla reissusta kotiin, vaikka ihana on käydäkin jossain joskus, mutta se kotiinpaluu on jotain aivan ihanaa. Omaa saunaa ja sänkyä ei mikään voita.

Taas kerran alkaa uusi ponnistelu tuon painon pudotuksen kanssa. Se on tosi mones kerta jo tänä vuonna, mutta aina täytyy vaan jaksaa yrittää. Lomalla söin kaikkea mitä halutti, mutta paino näytti olevan sama edelleen, eli 67. Siitä on hyvä taas huomenna aloittaa. Ajattelin yrittää vaan lisätä tuota liikunnan osuutta ja hieman vähentää syömisiä niin eiköhän se siitä.

Hiihtolenkillä mietin tänään sitä toisen lapsen hankintaa ja nyt oli taas semmonen mieli että ehkä elämä olisi sittenkin paljon helpompaa kun olisi vain tuo yksi.  No olen asettanut takarajaksi sen kun tyttö lähtee kouluun. Se on viimeinen ajankohta jolloin toinen voisi tulla kyseeseen. Siihen on vain 3 vuotta aikaa. Sitten olemme mielestäni miehen kanssa liian vanhoja lasten tekoon. Mies on kolmen vuoden päästä jo 46v. Huh! Pitää lähteä silittämään työvaatteita jos se motivaatio töihin lähtöön jostain sieltä löytyisi...Plääh! Tyttö oli muuten illalla taas kuumeinen joten voi olla että huomenna jäänkin kotiin sitä hoitamaan eikä tarvi lähteä mihinkään. Huomenna meillä on 4-v neuvola.