Mieheni sanoi eilen että onko meidän elämä niin tylsää että mun täytyy lukea netistä toisten elämästa, kun kerroin sille tästä blogijutusta. Ei se nyt niin tylsääkään ole mutta kieltämättä enemmän voisi tapahtuakin, vastasin näin ihan rehellisesti. Halu tirkistellä toisten elämää on kai naisilla ainakin jonkinlainen perusluonteenpiirre. Ei se oikein ymmärtänyt tätä blogijuttua. Illalla pelattiin myöhäseen korttia ja se olikin ihan hauskaa pitkästä aikaa. Sitä ei olisi ehkä tapahtunut jos olisin illalla päässyt vuodatukseen, mutta sivut oli tukossa... Toisaalta hyvä niin.

Olin siellä kurssilla loppuviikon ja olen nyt paljon viisaampi taas. Totesin taas että tieto lisää tuskaa. Ens viikolla töissä täytyy sitten tieto jakaa muille työkavereille. Joo, kahden päivän asiat pitää tiivistää puolen tunnin aamupalaverissa ja sitten kaikkien pitäisi osata kaikki.

Puhuttiin pitkää ja hartaasti siitä lapsiasiasta. Minä haluan lapsen lähinnä siksi että tyttö ei joutuisi kärsimään yksinäisyydestä ja että minä itse en joutuisi kärsimään yksinäisyydestä vanhana. Lisäksi tuplaisin mahdollisuuteni tulla joskus mummoksi! Mies sanoi että ne eivät ole riittäviä syitä lapsen hankintaan, minusta on. Jotkuthan tekevät lapsen senkin takia että liitto pysyisi kasassa lapsen myötä!  Minulla on kaksi ystävää, jotka ovat tehneet toisen lapsen vain sen takia kun itse ovat olleet ainoita lapsia, että heidän lapsen ei tarvi kokea samaa kohtaloa. Kai se on totta että lapsen elämä on jotenkin köyhempää jos ei ole sisaruksia. Ei sitä voi tietää kun ne jotka ovat ainoita lapsia. Kyllä minä ainakin olen iloinen omista sisaruksistani, vaikka ei kovin läheisiä ollakaan heidän kanssa.  Siinäkin mielessä että vanha äitini voi tukeutua muihinkin kuin minuun.