Olen taas elävien kirjoilla eilisen jälkeen. Siis se kamala vatsatauti mikä oli tytöllä torstaina iski yhtä aikaa minuun ja mieheeni perjantain ja lauantain välisenä yönä. Heräsin yöllä kun vatsaa väänteli ja hetken päästä vierestä kuului että voi paska ja silloin se syöksyi vessaan jonkin aikaa sinniteltyäni menin perässä! Yäk! Koko päivä meni maatessa ja jos vähän liikahtikaan niin vatsa kääntyi ympäri, on se hirveä tauti. Tyttö raukka yritti epätoivoisesti saada meitä leikkimään mutta ei kumpikaan jaksanut ja se joutui yksin touhuamaan koko päivän. Oli sitten kotikin sen näköinen kun se oli levittänyt lelunsa joka huoneeseen. Emme jaksaneet välittää edes siitä.

Nyt olen siis toipunut ja olen intoa täynnä. Heti aamun alkajaisiksi siivosin keittiön, joka oli perjaintain jäljiltä hieman sotkussa. Eilen ei siis jaksanut mitään, en edes tietokoneella käynyt koko päivänä. Hyvä että tytölle jaksoi laittaa jotain suuhunpantavaa. Tänään ajateltiin olla ulkona mahdollisimman paljon ja lähdetäänkin heti aamupalan jälkeen pulkkamäkeen. Päivällä on suunnitelmissa mennä raveihin. Ei olla ikinä ennen käyty. Tyttö on ilmoittanut haluavansa isona hevostenhoitajaksi, joten ajateltiin että se voisi olla hänelle kiva kokemus.

Jatkan tätä tämänpäiväistä juttua nyt vielä illalla. Päivä on ollut touhua täynnä. Aampäivällä käytiin kylillä kävelemässä. Ostettiin kioskilta päivän lehti ja kaupasta kasa munia ja muita herkkuja virpojia varten, joita ei sitten meillä näkynytkään. Voi miten pettynyt tyttö oli kun ei virpojia tullut. Oltiin samalla reissulla vähän aikaa pulkkamäessäkin. Sitten äkkiä kotiin ja keitin lohikeiton ja sen jälkeen mentiin sinne raveihin. Mielenkiintoinen kokemus se oli, vaikka tuo meidän pieni tuleva hevostenhoitaja ei ollutkaan kauhean kiinnostunut niistä hevosista. Oltiin siellä jotain puolitoista tuntia. Sitten tultiin kotiin ja taas ootettiin että tulisko joku virpomaan, ei tullut. Lähettiin tytön kans elokuviin ja käytiin katsomassa Bambi2. Se oli kyllä aivan ihana elokuva. Disneyn piirretyt on minun suosikkeja, ne on niin hyvin tehtyjä. No sitten taas kotiin ja tein huomiseksi ruuaksi täytettyä lihamureketta, mies pyöräytti pottumuusit lisukkeeksi. Sillä välin kun mureke muhi uunissa, tyttö ja mies lähti omalle virpomiskierrokselle muutamaan tuttavaperheeseen. Voi ku se pikkutrulli oli suloinen ja niin innoissaan. Mie painuin pihalle ja kävin tunnin sauvakävelylenkin. Oli vähän sohjoista mutta teki hyvää. Loppuilta meniki sohvalla katsoessa tanssiohjelmaa.

Minä taas kerran päätin siellä lenkillä miettiessäni että otan itseä niskasta kiinni ja pistän nuo ärsyttävät kilot ojennukseen. Kesä kolkuttelee jo ovella! Harmi vaan kun nuo hiihtokelit näyttää olevan pian ohi.