Taas se viikonloppu tuli ja meni. Miksi aina niin nopeaa? Sunnuntai-iltana ei tee mieli mennä edes nukkumaan kovin ajoissa kun tietää että aamulla se arki taas alkaa. Eilen illallakin tuli valvottua pitkään kun innostuin katsomaan elokuvaa. Se on erittäin harvinaista että ylipäätään alan katsomaan jotain leffaa ja vielä harvinaisempaa on että katson loppuun asti nukahtamatta. Kai se sitten oli jotenkin niin hyvä ettei alkanu nukuttaa, vaikka ei se oikeasti ollu kovin hyvä.

Tänään oli kylmä ja tuulinen päivä. Siivosin aamupäivällä ulkovarastoa ja löysin sieltä tytön leijan. Mentiin sitä lennättämään, mutta ei se oikein pysyny ilmassa. Sitten se vielä karkasi meiltä, mutta onneksi saatiin kiinni. Tyttö keräsi lumen alta paljastuneita kuivia kukkia. Se on oikea kukkaistyttö. Se jo haaveili että kun kesä tulee niin se saa kerätä minulle voikukkia ja kulleroita. Niitä meidän pihan läheisyydessä kasvaa yllin kyllin.

Iltapäivällä leivottiin pullaa ja laitettiin sima käymään. Tyttö on oikein innokas apulainen leipomisessa, välillä vähän turhankin. En mie kovin usein leivo mitään, ehkä kerran kuussa tai vielä harvemmin. Parempi niin ettei aina ole pullaa tarjolla, kun ajattelee noita omia linjoja...  Onneksi muistin sen siman, nyt se juuri ja juuri kerkeää vapuksi. Mulle aina käy siman kanssa niin että viime hetkellä muistan sen ja sitten juodaan kesken käynyttä simaa vappuna. Tuo aika menee niin äkkiä että ei kerkeä tajuta koko ajan kulua.

Kävin sitten vielä sauvakävelyllä päivän päätteeksi. Olin jopa niin reipas että juoksin kotiin viimeiset puoli kilometriä. Minä en ole oikein juoksun ystävä, mutta ajattelin että sitäkin voisi vaihtelun vuoksi välillä kokeilla. Pitää vain odottaa että pururata sulaisi, kun tiellä juokseminen ei ole kovin kivaa.