Olipa mukava sunnuntai kun sai aikaseksi niin monenlaista. Heti aamusta mulla iski kauhea tarve alkaa siivoamaan vaatekomeroa ja kävinkin siihen käsiksi. Se jäi kylläkin vähän kesken, mutta jatkan jonain iltana. Sainpahan kerättyä sieltä jo ison kasan vaatetta kirppikselle vietäväksi. Ens viikolla täytyy jonain päivänä käydä varaamassa pöytä.

Siivousvimman laannuttua menin pihalle muiden perässä ja alettiin tytön kanssa maalaushommiin. Maalattiin leikkimökki, joka on jo ikkunoita ja ovea vaille valmis. Tyttökin oli yltä päältä maalissa kun annoin sen ihan itse maalata niin kuin halusi. Illalla piti vielä sen tukasta kiskoa maalikokkareita. Jossain vaiheessa se innostui maalaamaan kiviä koristeeksi. No tulihan niistä ihan kauniita. Minä vielä jatkoin maalaushommaa ja maalasin puuliiteriä. Se jäi kylläkin vielä kesken kun kättä alkoi jo pakottamaan niin että piti lopettaa. Maalauksen vastapainoksi lähdin sauvakävelylenkille pururadalle. Menin yksin, kun en saanut ketään kaveriksi. Mie en kauheasti tykkää siellä yksin kävellä kun siellä on monesti poroja. No ei niistä kyllä mitään harmia ole, mutta jotenkin inhottaa. Syksyllä niitäkin kyllä saa tosissaan pelätä kun niillä on se kiima-aika ja urosporot on hurjina. Enempi minä kuitenki pelkään että karhu tulee jostain vastaan. Niillä seuduilla on kuulemma liikkunut karhuja. Hui!

Illalla mies lähdi kaverinsa kanssa kalastamaan ja minä vielä innostuin leipomaan sämpylöitä. En edes muista milloin olen viimeksi leiponut sämpylöitä niin että olipa aikakin. Joskus aikasemmin leivon aina sämpylöitä pakastimeen kun entiset loppui. No se oli aikaa kun me oltiin miehen kanssa vielä kahdestaan. Olen muuten usein ihmetellyt että mitä me oikein tehtiin silloin kun ei ollut vielä lasta! No aika paljonhan me harrastimme yhdessä kaikenlaista liikuntaa. Siksi kai minä olen sitä monesti kaivannutkin tytön syntymän jälkeen, että päästäis kahestaan vaikkapa lenkille.