Ei ole ihme että viikot tuntuvat menevän nopeasti, kun nämä viikonloput ne vasta menevätkin. Tuntuu että vasta pääsi nauttimaan viikonlopun alkamisesta ja nyt se on kohta jo mennyt. Surullista. Eilen vietiin tytön kanssa kirjastoon minun kaikki tenttikirjat kun halusin äkkiä päästä niistä eroon. Minun oli ihan pakko tarkistaa yksi kysymys yhdestä kirjasta ja se onneton oli mennyt väärin minulla. Epätoivo melkein jo iski siinä vaiheessa ja ajattelin että kaikki muukin on mennyt yhtä pieleen.

Eilen oltiin sisällä enimmäkseen kun vettä sateli sen verran. Uusilla leluilla leikittiin ja leikittiin ja kun en enää jaksanut leikkiä, soitin tytön kaverin äidille että voisiko se tuoda meille sen kaverin leikkimään joksikin aikaa. No sehän sopi. Hyvä, minä sain köllötellä sängyllä ja lukea uutta KuntoPlussaa. Sieltä löysin mielenkiintoisen artikkelin itsekurista. Minä tunnistin heti itseni siitä, siis itsekurin puutos on johtanut myös siihen että olen luovuttanut tuon painonpudotuksen kanssa. Nyt taas päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja pienin askelin alkaa sitä itsekuria kasvattamaan ja myöskin sitä painoa pudottamaan. Ja muutenkin täytyy alkaa ottamaan elämä paremmin hallintaan kaikilla osa-alueilla. No siinäpä haastetta kerrakseen, mutta täytyy yrittää ja ponnistella.

Ensimmäinen askel on työasiat. Minun täytyy alkaa enemmän nauttimaan työstäni, eikä vaan ruikuttaa ja haaveilla uudesta työpaikasta. Työ on kuitenkin sellainen mistä tykkään ja siinä on paljon haasteita, ehkä joskus vähän liikaakin ja siksi se tuntuu välillä hankalalta. Mulla on siis tosi mukavat työkaveritkin niin kyllä minä voin oppia nauttimaan siitä työn teostakin kun vain haluan ja yritän. Siis pomokin on oikeasti ihan mukava ja inhimillinen ihminen, vaikka en aina ymmärrä hänen juttujaan.

Toinen askel voisi olla sitten vapaa-ajan vieton järkeistäminen. Liikuntaa toki täytyy jatkossakin harrastaa aika paljon ja siihen mun täytyy ottaa sen vaatima aika. Mutta enemmän voisi viettää aikaa miehen kanssa kahdestaan ja myös koko perheen yhteistä laatuaikaa. Mitä se sitten onkaan? Vaikka yhteisiä pieniä retkiä lähimaastoon ja kaikenlaista mukavaa touhua. Meillä on vähän jako mennyt niin että yleensä jompikumpi on tytön kanssa ja toinen teke jotain omia hommia. Myös sosiaalista elämää voisi hieman vilkastuttaa. Me ollaan enemmän semmosia kotihiiriä eikä paljoa kylästellä ja eikä meilläkään  kovin usein käy vieraita kylästelemässä. Pitää tässä säiden lämmetessä laittaa ne grillijuhlat pystyyn ja kutsua ystävät kylään. Nyt ollaan saatu se uusi hieno kaasugrilli, mutta se odottaa parempia päiviä vielä varastossa.

Eilen harmitti Suomen jääkiekko, kun ei päässyt finaaliin. Olishan se ollut taas mahtava juttu kun olis Ruotsi ollut vastassa. Euroviisutkin tuli pitkästä aikaa katsottua, mutta en jaksanut odottaa tuloksia. Aamulla sitten kuulin että Lordi otti voiton kotiin. Hieno juttu. Minäkin aluksi kuuluin niihin epäilijöihin ja kauhistelin koko porukkaa, mutta nyt olen ihan Lordin puolella ja jopa kappalekin on alkanut kuulostaan hyvältä.

Tänään on vähän tämmönen eipäjuurimitään -päivä. Joskus täytyy olla semmosiakin. Mies rakentaa tytölle leikkimökkiä ja tyttö touhuaa pihalla omiaan. Minä kävin kitkemässä rikkaruohot kukkapenkeistä ja ootan innolla että kukat alkais kasvamaan. Iltapäivällä jääkiekkopelin jälkeen ajattelin lähteä pitkälle rullaluistelulenkille.