Eilen aamulla olin aika reipas, kävin heti aamukahvin jälkeen kylällä kävelemässä ja ostin päivän lehden. Ei se ollut kuin puolen tunnin reissu, mutta jotenkin piristävä. Tänä aamuna en ollutkaa läheskään yhtä reipas. Eiliset grillijuhlat vähän vielä aamulla meinas väsyttää. Oli tosi kivaa, vaikka ilma oli kylmä ja tuulinen. Istuttiin silti koko ilta ulkona meiän terassilla ja grillailtiin ja nautiskeltiin "virvokkeita". Sisällä kuitenkin syötiin. Lapsetkin leikkivät kiltisti koko illan ja tytöllä tuli itku kun kaverit lähti kotiin. Sen saikin viedä samantien sänkyyn kun oli niin poikki, kello oli jotain puoli kymmenen. Miehen kanssa vielä saunottiin sen jälkeen kun kaikki oli lähteneet ja tyttö nukkumassa.

Tyttö kakkosella oli kotiintuloaika klo 23 ja ajoissa saapuikin. Oltiin sovittu jo aiemmin että hän saa tuoda uuden ystävänsä meille yökylään. Ihmeellistä tuo nuoriso. Miten voi kahdessa päivässä ystävystyä ventovieraan ihmisen kanssa niin että voi pyytää toisen jo yökylään? Minä olen usein miettinyt että voisinkohan joskus pyytää kahville yhtä tuttavaa, jonka kanssa aina jäämme suusta kiinni kun nähdään. Meitä yhdistää samanikäiset lapset ja olimme yhdessä synnytysvalmennuksessa. Mutta en ole vieläkään tohtinut pyytää häntä kylään meille. Joskus aiemmin hän kävi muutaman kerran kun lapset oli vielä vauvoja ja asuttiin aika lähekkäin, mutta täällä uudessa kodissa hän ei ole käynytkään kylästelemässä.

Tänään olen taas ollut maalaushommissa. Nyt on leikkimökkikin maalattu sisältä, ovikin on paikoillaan. Odotan tässä että piristyisin vähän niin pääsisin rullaluistelulenkille. Meinasin mennä tuossa vähän aikaa sitten ottaa pienet päivätorkut mutta jumituin sohvalle tytön kanssa katsomaan Kaunotarta ja Kulkuria. Disneyn piirretyt on minunkin ehdottomia suosikkeja. Eiköhän sitä iltaan mennessä sen verran saa kerättyä voimia että pääsee lenkille.