Töissä oli eilen kehityskeskustelu pomon kanssa. Minä en suhtaudu niihin mitenkään positiivisesti, kun ei ne yleensä johda mihinkään. Pomo kannusti minua jatkamaan eteenpäin opiskelua, eli suorittaisin vuoden päästä viimeistään jatkotentin siihen minkä just sain läpi. No ei mulla mitään sitä vastaan ole, opiskelu kannattaa aina. Meiän ala on niin muuttuvaa että on se melkein pakko opiskella että pysyy kehityksessä mukana. Alan sitten kesäloman jälkeen taas lukemaan. Nyt kesällä ei vielä innosta. Jotenkin tuli sitten vaivautunut olo kun pomo innostui vielä kehumaan minua hyväksi työntekijäksi. Mutta kyllä se silti tuntui hyvältä kuulla. Tiedänhän minä toki itse että olen hyvä, heh heh. No ainakin yritän tienata palkkani.

Illalla onneksi ystävä soitti ja pyysi lenkille. Onneksi, koska yksin en olisi eilen lähtenyt kotisohvalta mihinkään, ilmakin oli niin kylmä. Käytiin sitten oikein kahdeksan kilometriä sauvomassa. Se teki hyvää.

Tänään kun olin lähdössä töistä huomasin että olin unohtanut auton avaimet ja kotiavaimet kotiin. Sekin vielä sattui, että mies oli työreissulla 160 kilometrin päässä ja oli vasta lähdössä kotiin päin ajamaan. No hain sitten pyörän miehen työpaikalta ja poljin hakemaan tytön hoidosta. Mentiin grillille syömään, kun ei kotiinkaan päästy. Söinkin sitten kebabia, kun kerran oli mahdollisuus. Tyttö otti nakit ranskalaisilla. Haettiin vielä kaupasta jätskit jälkkäriksi. Poljettiin sitten ystävän luo siksi aikaa kylästelemään ja odottelemaan että mies kerkeää kotiin. Nyt täytyy muistaa piilottaa vara-avain taas jonnekin talon ulkopuolelle. Se on aiemmin ollutkin piilotettuna, mutta kun se oli tyttö kakkosella vasta käytössä niin se oli jäänytkin viemättä takaisin piiloon. Että pitikin sattua. Mutta ei kai tuo vakavaa ollut, onneksi ei ollut mikään kaatosadeilma, sitten olisi vähän ärsyttänyt. Tyttökin oli iloinen kun pääsi ystäviensä kanssa leikkimään.