En voi kun ihmetellä, kun huomasin että edellinen kirjoitukseni on maanantailta ja nyt mennään jo lauantai-illassa. Mihin ihmeeseen nää viikot katoaa? Positiivista tässä viikossa oli se että jaksoin urheasti käydä jumpalla kolmena iltana. Torstaina olin eka kertaa steppijumpalla ja se oli melkoista menoa. Hikeä sai pyyhkiä otsalta oikein pyyhkeen kanssa ja usko meinas loppua. Lihakset oli eilen tosi kipeinä ja en melkein päässyt liikkeelle. Onneksi illalla mies hieroi selän ja hartiat kuntoon. Nyt alkaa jo helpottamaan. Ja toinen positiivinen juttu, yhtäkkiä vaaka näytti kilon vähemmän kuin edellisellä viikolla. Kai tuolla liikunnalla on jotain osuutta asiaan. Haaveilin jo että huomenna pääsisi avaamaan hiihtokauden, mutta kun säämies lupasi niin kovaa pakkasta että taidan siirtää ensi viikonloppuun.

Tänään saatoimme mummon taivaan kotiin. Hautajaiset olivat kauniit, mieli on levollinen, mummon on nyt hyvä olla. Tapasin sellaisiakin lähisukulaisia joita en ole aiemmin tavannut mikä tuntui kivalta. Oli erikoista kun kaksi veljistäni olivat pukeutuneet lapinpukuun. En ole aiemmin heitä siinä asussa nähnyt. Minä en tiedä voisinko pukeutua lapinpukuun, vaikka taustani ja sukujuuret antaisivat siihen täyden oikeuden. Se vain tuntuu vieraalta.

Nyt on kyllä jo väsy mutta en malta käydä nukkumaan. Käperryn miehen kainaloon sohvalle, otan lasin viiniä. ( ja villasukat on ehdottomasti jalassa) Tulet takassa ja kynttilöissä. Jotenkin on vain niin hyvä olla.

Ens viikolla jo marraskuu. Ihanaa, joulu lähestyy. Olen ehdottomasti jouluihminen. Rakastan kynttilöitä ja kaikkia ihania joulun valoja ja värejä. Joululahjahankinnat on jo alkaneet. Pikkutyttökin jo halusi alkaa askartelemaan joulukortteja ja kirjoittamaan pukille lahjatoivelistaa.

Töistä ei pitänyt kirjoittaa, mutta suuntaus on parempaan päin. Meillä oli erittäin rakentava, syvällinen ja hyvä keskustelu pomon kanssa perjantaina. Minulla on siitä tosi hyvä mieli, vaikka asiat ei olleet välttämättä helppoja.  Tästä on hyvä jatkaa.