Ihme juttu, työahdistus alkaa helpottaa ja töissä on tuntunut olevan jopa kivaa. Tänään tehtiin uusia suunnitelmia ja työjärjestelyjä ja oma toimenkuva ja tehtävätkin hieman selkiytyivät. Jotenkin kuitenkin helpompi tehdä kun tietää mitä pitää ja mitä saa tehdä. Saattahaan tämä olla taan väliaikaista ja ahdistus voi alkaa vaikka jostain pomon sanomisista tai tekemisistä. Ehkä pitäisi opetella olemaan välittämättä niistä. Joskus jopa se pilaa päivän että se aamulla tulee selittään jotain juttua eikä edes sano huomenta, niinkuin meillä kaikilla muilla on tapana sanoa toisillemme.

Eilen rääkkäsin itseäni jumpassa taas ja sekin jopa tuntui hyvältä. Mies oli sillä välin tehnyt hyvää ruokaa löytämäni ohjeen perusteella ja maistelin sitä jumpan jälkeen. Illalla vähän harmitti kun olin asettunut sohvalle odottamaan BB:n alkua niin telkkarista ei näkynyt mitään. Ei se vaan alkanu mitenkään toimimaan. Harmitti. Aloin sitten lukemaan kirjaa jonka olin lainannut lauantaina kirjastosta. En edes muista koska olen lukenut muita kuin lastenkirjoja. Kyseessä on Tanja Saarelasta kertova kirja Elämisen sietämätön keveys. Tykkään siitä kirjasta ja olen jo pian lukenut sen.

Tänä aamunakaan tv ei näkynyt ja sitten mies irrotti kaikki johdot seinistä ja laitto takasin niin se alkoi toimimaan.