Iltapäivällä alkoi sitten pyryttämään lunta oikein kunnolla. Ihanaa, sitä kaivattua valoa tulee lumen myötä. Muuten se oli hyvä juttu mutta mulle se teki temput. Lähdin illalla puoli seitsemän aikaan ajeleen sinne kurssipaikkakkunnalle ja keli oli armoton. Olin ajellut n. 50 km kun näin aura-auton pysähtyneenä tielle minun kaistalle (näkyvyys oli noin nolla )  ja löin jarrut pohjaan. Sen seurauksena ajoin penkkaan enkä aura-auton perään. Voi jeesus sentään! Aura-auton kuski sitten hinasi minut ylös sieltä penkasta eikä siinä käynyt sen kummemmin. Paitsi minun matkan teko loppui siihen. Ajoin viereiselle parkkipaikalle hermosavuille ja istuskelin kaikessa hetken aikaa ja käänsin auton nokan kotia kohti. Pääsin ehjänä kotiin.

Lähen aamulla sitten ennen kukonlaulua köröttelemään linja-autolla....