Aamulla alko tympäsemään kun kävin puntarilla, suunta ylöspäin vaikka sen piti olla ihan jotain muuta. Mietin syitä siihen, ja tulin siihen tulokseen että taisimpa taas unohtaa olla syömättä. No tämä uusi viikko on taas uusi mahdollisuus.

Eilen oli tosi kylmä pakkaspäivä. Noin 24 astetta oli koko päivän. Koko porukka oltiin tiiviisti sisällä ja minä nukuin kunnolliset päikkäritkin. Sitten olikin jo pää sen olonen että kaipasi tuuletusta. Olihan pakkanen peräti kaks astetta lauhtunut iltaan mennessä, niin rohkenin lähteä ulos lenkille. Kävelin tunnin siinä raittiissa ilmassa ja se tuntui oikeasti hyvältä, eikä edes kylmältä. Kaikkeen sitä näköjään tämä ihmiskeho sopeutuu. Nyt vielä vois kolmenkymmenen asteen pakkanen tuntua kylmältä, mutta sen jälkeen tämä kakskymmentäkin tuntuisi jo suhteellisen leppoisalta ilmalta. Pähkäilin tätä asiaa eilen luettuani Vintin mietteitä paukkupakkasesta ja tulin vaan siihen tulokseen että se on vaan tottumisjuttu. Kyllähän minäkin tutisin ja palelin kun eka kerran tälle talvelle oli yli kymmenen pakkasta, vaan en enää. Lohdutukseksi vain Vintille, että kyllä siihen tottuu.

Tänään ajattelin jumpan jälkeen, että en syö kuin appelsiinin, mutta ei onnistunut. Mies oli sillä välin kokannut ruokaa ja oli jo kerennyt laittaa ruuat jääkaappiin kun tulin. Minä epäilin häntä siitä, että on piilottanut ruuat minulta, että ei tulisi kiusausta alkaa maistelemaan. Kyllä se ihan selvästi oli niin. Se vaan naureskeli asialle. No en kuitenkaan koskenut niihin ruokiin.  Appelsiinin lisäksi söin puoli purkkia raejuustoa ja kaksi näkkileipää. Minusta se on ihan kohtuullinen iltapala, mutta kun minä en siltikään laihdu. Tää alkaa menemään vissiin samaa rataa kuin viime vuonnakin. Yritän ja yritän ja sitten luovutan kun ei onnistu. No, luotan taas siihen että kun nämä kelit vähän lauhtuu ja pääseen hiihtämään niin kilot alkaa karisemaan vauhdilla.... !? Toivon niin. Apua, miksi se on niin vaikeaa?

Täytyy vielä lisätä tähän loppuun yksi mukava juttu. Tänään kaksi henkilöä jumpalla noteerasi minun uudet hiukset ja ne oli ihan positiivisia kommentteja, kiitos heille. Ja toinen juttu mikä minua ihmetyttää, että minun  ystävä oli meillä perjantaina illalla kylässä ainakin kaks tuntia, eikä se huomannu mitään. Omituista, vai mitä?