Niin se  vain tämäkin viikonloppu jo vierähti, aina yhtä nopeaa, liian nopeaa. Eilen pääsin vihdoin testaamaan ne sukset, jotka on odottaneet käyttöä jo ties montako viikkoa. Mies voiteli ne minulle sillä välin kun olimme tytön kanssa luistelemassa ja kirjastossa. Minun antamillanin ohjeilla tietenkin... Hyvin oli voideltu ja olen erittäin tyytyväinen siihen investointiin, maltan tuskin odottaa seuraavaa kertaa. Niin, eihän mies voinu lähteäkään eilen meidän kanssa luistelemaan kun sillä on se nilkka turvokissa. Eräs äiti luisteluradalla houkutteli minua mukaan naisten jääkiekkoharjoituksiin, mutta torjuin sen jyrkästi. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä että se on aivan liian vaarallinen laji harrastaa. Miehelläkin on ollut jos jonkinmoista vaivaa ja kerran oli kuuden viikon sairaslomalla jalan murtumisen vuoksi. Minä mielummin hiihdän yksin metsässä, se ei ole kovin vaarallista.

Tänään ollaan tytön kanssa suunniteltu se 5-vuotissynttäreitä ja askarreltiin kutsukortit ja vieraille prinsessakruunut. Olen luvannut järjestää hänelle prinesessajuhlat barbikakkuineen kaikkineen. Apua, minua pelottaa jo valmiiksi se kakun tekeminen. Olen kahlannut kaikki paikat netistä läpi ja etsinyt barbikakun ohjeita ja onhan niitä löytynytkin ihan kiitettävästi. En tosiaankaan ole mikään kakunleivonnan mestari, joten saapa nähdä miten käy. Kaikkea sitä menee lupaamaan! Tyttö odottaa niin kauheasti niitä juhliaan. Kaks viikkoa niihin on vielä aikaa.

Tänään kävin pitkällä kävelylenkillä kirpeässä pakkasessa. Teki tosi hyvää. Olisin kyllä mielelläni viettänyt koko päivän sisällä touhuten, mutta kun tiedän miten hyvä olo tulee kun käy ulkona lenkillä niin oli pakko lähteä. Mitenhän minun painonpudotuksen taas käy kun söimme miehen kanssa iltapalaksi pizzaa? Minä tiedän ettei minun kestäisi herkutella tuommoisilla ruuilla, mutta en voi vastustaa. Olisi sittenkin pitänyt tehdä vielä pitempi kävelylenkki....