Kaikki hyvä loppuu aikanaan, täytyi vain taas tänä aamuna todeta. Ihanat aamut ilman herätyskelloa ovat taaksejäänyttä nautintoa. Nukuin tosi huonosti yöllä ja aamulla heräsin kylläkin ennen kellon soittoa ja väsytti tosi paljon. Tyttö ja mies jatkavat lomaa vielä tämän viikon ja sekös vielä pahentaa asiaa, kun toiset saavat jäädä nukkumaan ja minä joudun hiippailemaan hiljaa keittiössä.

Olin illalla sanonut tytölle että ei saa herätä pissalle yöllä, niin kuin sillä on nyt tapana tehdä joka yö. Se todellakin on vain tapa, sillä tiedän että se pystyy nukkumaan koko yön käymättä vessassa kun muistaa illalla käyttää sen vielä juuri ennen sänkyyn menoa. No ei se herännyt pissalle mutta nyt se heräsi kun unikaveri oli hukassa ja sitä piti etsiä sänkyjen alta. Mies sitä etsi hänen kanssaan mutta tietenkin minäkin siihen heräsin ja sitten en saanut enää unta.

Töissä oli ihan rentoa vaikka oli semmonen olo että ei olisi jaksanut tehdä mitään. Karkasin sieltä jo kolmelta koska meillä oli tytön kanssa meno puheterapeutille ärräkouluun. Tyttö oli siellä oikein reipas, mutta kun kotona jatkettiin harjoituksia, niin ei sitä enää huvittanut. Omasta mielestään hän osaa jo sanoa ärrän eikä tarvi mitään ärräkoulua, niin yritäpä siinä motivoida toista. Taas mennään sitten ensi viikolla jatkamaan harjoituksia ja käydään niin monesti että se ärrä viimein löytyy. Meidän kunnassa tämä lähete puheterapiaan tulee kuulemma automaattisesti kaikille 5-vuotisneuvolassa käyneille, jotka eivät osaa vielä jotain kirjainta sanoa tai muuten on puheen kanssa ongelmaa. Sitä ei kuulemma ole muualla, omituista.

Illalla nukahdin sohvalle kun katsoin uutisia, oli pakko lähteä käymään pikku kävelylenkillä. Mutta nyt kyllä väsyttää taas ja taidankin tästä mennä petiin. Onneksi on lyhyt viikko.