Heti kun viikonloppu meni ohi niin hyvät fiiliksetkin katosivat saman tien. En tiedä mikä nyt oikein vaivaa, mikään ei tunnu miltään. Töihin meno kenkuttaa ja kotonkaan ei jaksa tehdä oikeastaan muuta kuin pakolliset jutut ja odotan vain iltaa että pääsisi nukkumaan. Ei puhettakaan että jaksaisin lähteä ulos kunnon lenkille. Vaihtoehdot olisi nyt sauvakävely tai pyöräily, mutta kumpikaan ei nyt jaksa innostaa. Onko tämä nyt jotain kevätväsymystä? Siis kun oikeasti vain väsyttää koko ajan eikä mikään oikein kiinnosta. En ymmärrä.

Tällä viikolla en edes kovin kauheasti odota viikonloppua, koska tiedossa ei ole rentoutumista kotioloissa, vaan tiukka kahden päivän koulutus Helsingissä. Lähdemme työkaverin kanssa jo perjantai-iltana ja tullaan takasin sunnuntai-iltana. Toisaalta kuitenkin kiva irrottautua kaikesta ja mennä, mutta kun tietää että viikonlopun jälkeen sitä on varmaan entistäkin väsyneempi. Sitten kun vielä edessä on ongelmista suurin, että mitä vaatekaapista löytyy, vai löytyykö mitään mukaan pakattavaksi. Joo, kaikenlaisia stressejä sitä itselleen ottaa. Se koulutushan on ihan vapaaehtoinen ja olin ihan innoissani kun sinne ilmoittauduin, mutta nyt tunttu että olisihan sen voinut jättää väliinkin. Enää ei voi perua!

Ehkä huominen työpäiväkin mietityttää. Meillä on ensin koko porukan kanssa palaveri jossa ruoditaan minun uutta työkuvaa ja miten se tulee vaikuttamaan kaikkien muidenkin töihin. Ja sitten mulla on vielä erikseen palaveri kahden pomon kanssa jossa asiaa ruoditaan vielä syvällisemmin. Muutokset ei aina ole helppoja.

Ja tuo sää tuolla ulkona. Toisaalta on keväistä mutta toisaalta vielä täysi talvi. Maa on kuitenkin enimmäkseen vielä lumen peitossa ja kylläkin sulaa kovaa vauhtia. Meidän kotitie on muuttunut joeksi ja siitä ei kyllä ilman kumppareita kävellä jos ei halua kastua. Rumat kukkapenkit on tulleet esiin talven jäljiltä, mutta ei niille vielä oikein voi tehdä mitään. Tämä on semmosta odottelun aikaa, että tapahtuisi jotain, sulais lumet, tulis lämmin ja kesä, pääsis pihatöihin, luistelemaan. Kaikkia näitä odotellessa olen vain ja siis odotan. Painokaan ei ole pudonnut ja kesä on jo kohta! Voi minua onnetonta. Tekis mieli vaikka kiroilla.