Tämä on tosi harvinaista, olen ihan yksin kotona koko illan ja huomiseen saakka. Mies ja tyttö lähtivät ystävien kanssa mökkeilemään tänä aamuna. Siellä ne isit on tyttöjen kanssa metsän keskellä ja minä täällä hermoilen että miten ne siellä pärjää. Hyvin kuulemma, mies soitti juuri. Tyttö on ollut jopa niin reipas että käy ulkovessassakin yksin.

Aamulla ennen töihin lähtöäni annoin ohjeita ja ukaaseja, ettei vain satu mitään haavereita. Mies tais vähä loukkaantua ja tuumas vain että siehän luulet meitä ihan aivottomiksi. Olin sen jälkeen hiljaa... Minä en tiedä että onko se jonkinlainen fobia tai joku muu psyykkinen ongelma, kun yleensä pelkään että jotain pahaa voi sattua, silloin kun poiketaan normaaleista elämänrytmeistä. Just esim. kun lähdetään jonnekin reissuun tms. Aina kun lähden työreissuille omalla autolla ( aika harvoin nykyään onneksi ) pelkään että ajan kolarin tai jotain vastaavaa. Ja tietenkin kaikkein eniten pelkään että pikku tytölleni sattuu jotain. Olen oikeasti aivan ylisuojelevainen. En tiedä voisiko sillä olla osuutta tähän pelkoon, että isäni kuoli traagisesti kun itse olin vasta syntynyt. Äitini on aina ollut ylihuolehtivainen ja kai se sieltä on sitten minuunkin tarttunut. Aina pitää pelätä pahinta.

Viime viikolla näin lehdessä pienen tytön kuolinilmoituksen. Se pysäytti, kosketti, suretti ja suututti. Tyttö oli ollut saman ikäinen kun minun tyttöni. En saanut sitä mielestäni moneen päivään. Muistin sen kun olimme pillkireissulla, ja silloin kun olin yksin hiihtämässä ja muistin sen kun peittelin tyttöäni illalla sänkyyn. Ja muistan vieläkin.  

Mulla on mennyt ilta ihan vain siivotessa ja sitten sohvalla makoillessa herkkuja napostellen. Toisaalta ihana olla yksin, mutta koti tuntuu tyhjältä ja isolta ja hiljaiselta. Tytön höpötyksiä tulee heti ikävä kun se ei ole kotona. Vielä pitäis matot kantaa sisälle niin olisi siivous valmis. Tämä viikko on tuntunut yllättävän pitkältä. Töissä minulla on vähän käynnistymisvaikeuksia loman jälkeen, jotenkin ei osaa tarttua töihin. Huomista odotellessa.