Yöllä on ollut pakkasta, maa on kuurassa. Ei tuule yhtään ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, aivan upea aamu. Tekis mieli lähteä ulos kävelemään ja niin varmaan teenkin heti kun nuo unikeot herää. Nyt nautin aamun hiljaisuudesta.

Perjantaina minua nauratti ja vähän suututtikin tämä uutinen. Nauratti sen vuoksi, kun tuollainen asia on ylittänyt uutiskynnyksen ja suututti siksi kun tuli semmonen olo että ei niillä siellä kehäkolmosen sisäpuolella ole mitään käsitystä siitä miten täällä pohjoisessa nuo synnytykset on järjestetty. Kaikki pohjoisen synnytykset hoidetaan siis Rovaniemellä, jonne matkaa tulee käsivarren Kilpisjärveltä n. 420 kilometriä ja pohjoisimmasta kolkasta Nuorgamista n. 500 km. Onneksi Lapin kansassa oli eilen hyvä artikkeli näistä meidän synnytysmatkoista. Hyvä vastaveto. Oma synnytykseni aikoinaan meni ihan hyvin kun ei tarvinnut mennä odottamaan synnytyksen alkua Rovaniemelle, niin kuin monien pitää. Esimerkiksi kesällä syntyneen kummityttöni vanhemmat olivat kaksi viikkoa synnytysreissullaa kun piti etukäteen mennä odottamaan ja laskettu aika meni yli. Perheen muut lapset olivat sen aikaa mummolassa hoidossa. Monilla ei ole sitä mahdollisuutta että puoliso tulee mukaan, joten yksin siellä pitää sitten odotella. Oma synnytykseni meni siten, että lapsivedet meni yllättäen kotona pari viikkoa ennen laskettua aikaa ja siitä sitten kiidettiin ambulanssilla pillit huutaen muutama sata kilometriä synnärille. Yhden ystäväni kaksostytöt syntyivät paikallsiessa terveyskeskuksessa, jossa ei siis todellakaan ole edes synnytyssalia. Eivät olis kerenneet Rovaniemelle, jos olisivat lähteneet ambulanssilla. Näitä tarinoita on monta. Se siitä!

Eilinen lauantai oli kans kaunis päivä ja ihan tavallinen lauantai. Heti aamulla kävin lenkillä ja hain sanomalehden kioskilta. Aamupäivällä käytiin kirjastossa ja vähän shoppailemassa. Mies osti uudet kengät ja minä uudet jumppahousut. Sitten miehelle tuli yllättäen työkeikka ja me ulkoiltiin tytön kanssa sillä välin. Haravoitiin pihaa ja tehtiin takapihan metsikköön risumajaa. Syönnin jälkeen lähdimme äitini luo, kun se oli jo monta kertaa soittanut ja kysynyt että tullaanko men. Mies ja tyttö menivätkin ystävien mökille kylästelemään ja minä oli äitin seurana. Siivosin äitin kämpän läpikotaisin ja käytiin yhdessä kaupassa kävelemällä. Äiti oli oikein tyytyväinen vierailustani ja jäi suremaan kun me lähdettiin. Juteltiin äidin kanssa mahdollisesta muutosta palvelutaloon, jos paranemista ei lähiaikoina tapahdu. Ei se oikein ollut siitä innoissaan. No aika näyttää. Toivotaan nyt että se paranee ja kuntoutuu. Illalla kotona sitten saunottiin ja katsottiin Huumaa, joka on yksi tytön suosikkiohjelmista.

Nyt on unikeot heränneet ja lähden aamupalalle. Mulla on kaksi vaihtoehtoa sen jälkeen, alan tekemään kotitöitä tai lähden ulos lenkille. Taidan lähteä lenkille...