Tässä on taideteokseni jonka maalasin siis meidän makuuhuoneen seinään. Sain sen jo valmiiksi viime viikolla kun olin niin innoissani. Kuva on vähän huonolaatuinen, johtuen vissin siitä kun en ole vielä oppinut käyttämään kameraa. Pitäis vissin ilmoittautua johonkin digikuvauskurssille....

Nuo samat värisävyt toistuvat huoneen muissa seinissä ja verhoissa sekä päiväpeitossa. Olen kyllä tosi tyytyväinen lopputulokseen. Kuva-aiheen löysin jostain pirkka-lehdestä, aika uudesta. Skannasin kuvan tietsikalle, suurensin ja tulostin. Töissä otin kuvasta kopin kalvolle ja lainasin sieltä piirtoheittimen. Heijastin kuvan seinään ja piirsin lyijykynällä ääriviivat ja sitten maalasin. Helppoa.

Niin ja unohdin aiemmin kirjoittaa että meidän kodinhoitohuoneesta kuuluu iloinen pulputus. Mies laittoi lauantaina kotiviinin käymään. Siitä on pitkä aika kun viimeksi ollaan tehty kotiviiniä. Kaivelin pakastimesta kaikki edelliskesänä poimitut hillat ja niitähän tuli kuusi kiloa, juuri sopivasti viiniä varten. Hillaviini on siis jotain tosi taivaallisen hyvää! Viimeksi kun tehtiin sitä niin tuskin jäi mitään pullotettavaksi kun suoraan saavista käytiin aina lasillinen tai pari hakemassa. Niin, se hankaluushan siinä onkin kun sitä viiniä on sitten niin runsain mitoin että sitä tulee tissuteltua harva se päivä.

Eilen sain siis uuden värin tukkaani. On vähän aluksi outoa kun on niin tummaa, mutta olen tyytyväinen. Osa työkavereista huomas ja kehui värin sopivan minulle, osa ei puhunut mitään, joten ajattelin että heidän mielestä tukka on kaamea. Se on kummallista että aina odottaa toisten huomaavan ja toivoo saavansa hyväksyviä kommentteja. Eikö se kuitenkin ole pääasia että itse tykkää? Töissä pyyhkii muuten vaihteeksi ihan hyvin. Välillä niinkin. Aina kun jossain asiassa tuntee onnistuvansa niin tulee hyvä fiilis ja tuntuu että mikään ei voi mennä pieleen. Asiat on monesti niin pienestä kiinni.