Taaskaan ei huvita mennä nukkumaan kun tietää että aamulla on taas ankea maanantai edessä. Tai se tuntuu aina niin pitkältä ja ankealta. Tänään nukuttiinkin tosi pitkään, melkein kymmeneen asti.

Meillä on yks syyslomalainen kylässä koko viikon, tytön isosisko. Se tuli perjantai-iltana. Viikonloppu meni kotosalla touhutessa, ei mitään kummempia. Eilen satoi pyryttämällä lunta ja käytiin miehen ja tytön kanssa pitkällä kävelylenkillä siinä tuiskussa. Lumet kuitenkin sulivat pois samantien. Sais se olla jo pysyvää, olis niin paljon valoisampaa. Harmittaa kun talven tulo vain venyy ja venyy.

Tänään oltiin tytön kanssa tyttöjenjääkiekkopäivä -tapahtumassa. Se oli tytöille ja naisille jääkiekkokoulua. Minäkin siellä kaunoluistimilla yritin olla jonakin. On se vain rankkaa peliä. Olin ihan hiestä märkä kun tulin kotiin. Muuten voisin tykätäkin siitä, mutta minun polvet ei kestä semmosia äkillisiä käännöksiä, polvilumpiot muljahtelee ikävästi. Tyttö tykkäs kauheasti olla siellä. Sillekin pitäisi ostaa hokkarit.

Katsoin tietokoneelta mtv3-maxin kautta formulat ja voi veljet, olihan jännää. Harmitti kun mies ei ollut kotona, kun piti yksin täällä jännittää ja riemuita voitosta.

Miksi nämä viikonloput on niin lyhyitä?