Aamu alkoi hienosti kun mies heräsi ennen minua ja oli keittänyt kahvit valmiiksi. Se on harvinaista meillä. Lähdin töihin ja mies jäi siivoamaan kotia. Olipa ihana tulla töistä kun oli ruoka valmiina, koti siivottu ja kaupassakin oli käyty. No jäi minullekin jotain tehtävää, vessojen siivous nimittäin. Töissä oli semmonen tunne että ei olisi enää jaksanut mitään ja aika kului tosi hitaasti. Enää yksi työpäivä tälle vuodelle, ihanaa. Sitten saa aloittaa taas puhtaalta pöydältä uuden vuoden aherruksen. Siihen kuuluu taas kerran opiskelua kaiken tohinan keskellä. Toukokuussa olis taas tentin paikka ja luettavaa on niin paljon että pitää heti aloittaa materiaalin kerääminen ja asennoitua siihen urakkaan.

Tänään tein sen, varasin ensi kesän lomamatkan! Ihanaa, on taas jotain mitä odottaa. Heinäkuun 3. päivä starttaamme tänne. Ja taas kerran alkaa kilojen karistaminen. Toivotaan että tulis lisää lunta niin pääsis hiihtämään. Eipä juuri montaa senttiä ole tuota lunta ja eilenkin satoi vettä koko päivän. Aivan hulluiksi menneet nämä ilmat, ei siis kunnon talvesta tietoakaan. Ei olla vielä päästy edes kelkkailemaan lumen vähyyden vuoksi. Kypärätkin on kylläkin vielä ostamatta.

Vähän haikea tunne kun joulu on jo mennyt, ei millään raskisi luopua joulun tunnelmasta kotona. Taidan tällä kertaa antaa joulukoristeiden olla loppiaiseen saakka. Sitten ajattelinkin alkaa taas nurkkien putsauksen. Kirpputoripöydän voisi varata ja taas viedä kaikki roju sinne. Tytöllä on aivan hirveä määrä vanhoja vaatteita, mutta en vielä tiedä raskinko viedä niitä kirppikselle. Miehen kanssa taas pohdittiin joulusaunassa tulevaisuutta ja myös mahdollista perheenlisäystä. Sitä ei olla vieläkään lopullisesti suljettu pois. Aina välillä tulee semmonen tunne että olis ihanaa kun olis toinenkin lapsi. Sitten taas ruoditaan asia perin pohjin ja jätetään asia hautumaan. Niinkuin tälläkin kertaa.