Tämä päivä on mennyt joulua pois siivotessa. Huh, olipa se urakka. Kolme laatikollista joulukrääsää meni varastoon taas vuodeksi. Ei tuntunut edes yhtään pahalta vaan päin vastoin. Mulla tulee aina joulun mentyä ohi semmonen tunne että pitäis äkkiä siivota kaikki jouluun liittyvä pois. Onneksi en ollut tällä kertaa laittanut jouluverhoja muualle kuin olohuoneeseen ja keittiöön. Oli niin kovaa hommaa vaihtaa ja silittää verhoja. Nyt vain tulee taas semmonen verho-ja mattokriisi. Tuntuu että pitäis saada kokonaan uudet verhot ja matot ja uudistaa kodin ilmettä. Haluaisin itselleni myös semmosen ihanan lepotuolin olohuoneeseen. Haluaisin vaikka mitä!

Eilen käytiin kylpylässä nautiskelemassa koko perheen voimin. Tyttökin tuumasi että tämä se vasta on elämää ja nautti täysin siemauksin vesileikeistä. Piti keksiä jotain kivaa yhteistä tekemistä kun seuraavat kolme viikonloppua tullaan viettään kuka missäkin, mutta ei siis kaikki yhdessä.

Oikeastaan mukavaa kun loppuu nämä rikkinäiset viikot ja alkaa normaalit kuviot. Viime viikon työreissu oli sittenkin ihan ok, vaikka olinkin vielä kaks päivää sen jälkeen ihan poikki, en kylläkään mistään muusta kuin pitkistä päivistä ja matkustamisesta. Kerkesin sittenkin shoppailemaan ja sain ostettua itselleni kauan haaveilemani uuden toppapuvun. Edellisen olin ostanut sinä talvena kun odotin tyttöä ja siitä on jo kuusi vuotta aikaa, joten kai oli aikakin. Sen lisäksi löysin vielä uudet ulkoilukengätkin.

Laihdutuskin pitäis aloittaa, mutta tuntuu että koko ajan on nälkä ja tekee mieli syödä kaikkea. En oikein jaksa innostua ajatuksesta. Joulun aikaan tuli ne pari kiloa takasin jotka yllättäen katosivat jossain vaiheessa. Joululahjaksi saamani jumppapallokin pyörii lattioilla aika lailla käyttämättömänä. Testasin yhtenä iltana sillä erilaisia liikkeitä ja seuraavana päivänä olikin vatsalihakset jo kipeinä. No minäpä taas luotan siihen että kun alkaa hyvät hiihtokelit niin karistan ne kilot sinne laduille. Toivossa on hyvä elää....