En ole koskaan ollut mikään siivousintoilija, mutta nautin siististä kodista. Olemme tiukasti pitäneet kiinni siitä, että torstai-iltana siivotaan ja muina päivinä ei niin välitetä vaikka onkin paikat vähän hujan hajan. Perjantaiaamuna on kiva hiippailla keittiöön, kun ei tarvi väistellä olohuoneen lattialla lojuvia tytön leluröykkiöitä. Keittää kahvit, kun pannussa ei lillu eilispäivän kahvinjämät ja vanha suodatinpussi kotelossaan valmiina. Istua alas pöydän ääreen, joka ei notku kaikenmaiilman mainoslehtisiä ja muita posteja. Tehdä aamupalaa tarvitsematta raivata keittiön tasoille ensin tilaa aamupalatarvikkeille. Aloittaa tavallaan jo viikonlopun vietto rentouttavalla ajatuksella, että kun illalla tulee töistä kotiin niin saa vain olla ja nauttia.

Tytön kanssa tulee aina erimielisyyttä hänen huoneensa siivoamisesta. Se kun mielellään vain leikkisi siellä ja antaisi minun siivota kaiken. Tänäänkin meinas oikeasti mennä hermot kun jouduin moneen kertaan sitä patistamaan siivouksessa. Jouduin esittämään hänelle uhka- ja kiristysvaatimuksia, jotta sain siihen liikettä. Vanhat hyvät keinot lasten kasvatuksessa olen todennut tehokkaiksi ennenkin. Itselle tulee vain jotenkin kurja olo kun pitää lapsen kanssa "riidellä". 

Tytön kanssa käytiin eilen 6-vuotisneuvolassa. Kaikki ok. Tyttö on pitkä (120cm) ja hoikka (21kg) ja sopivasti normaalikäyrien rajoissa ja suoriutui kaikista annetuista tehtävistä kiitettävästi. Kaksi rokotusta tuli kerralla ja ne vähän itketti. Kynäote on hieman vääränlainen ja ärrä pärähtää vieläkin liikaa, siinä ainoat "moitteet" neuvolatädiltä. Empä tosiaan itse olisi tiennyt että millainen on oikea kynäote jos sitä ei olisi neuvolassa sanottu. On se varmaan sanottu aiemminkin mutta en ole muistanut asiaan kiinnittää huomiota.

Tällä viikolla olen taas ollut uupunut. Liikunnan harrastamisesta ei tietoakaan. Hiihtämään en ole päässyt kun on ollut niin pakkanen ja en ole muuten vain jaksanutkaan. Olen ihmetellyt että mistä tämä väsymys taas johtuu ja tullut siihen lopputulokseen että se johtuu työstä. Olen paininut vaikeiden asioiden parissa ja tehnyt paljon sellaista työtä mikä ei ole minun päätyöni.  Varmaankin johtuu myös liikunnan ja ulkoilman puutteesta. En kuitenkaan ole niin uupunut kuin se äiti jonka touhuja kolmen pienen lapsen kanssa seurasin sivusta eräänä päivänä. Voi siitä huutoa, itkua, komentamista ja kaikkea... Minulla alkoi päätä särkeä kun kuuntelin ja katselin sitä menoa. Se äiti näyttikin vähän uupuneelta.