Kevät parhaimmillaan, juuri nyt täällä, oli koko viikon, sekä viikonlopunkin. Hohtavat keväthanget, yöpakkaset ja päivällä lämmittävä aurinko. Tää on kyllä yks parhaista vuodenajoista, minä nautin taas kerran. Pisamat on valloittaneet koko naaman ja mies naureskelee mulle. Kai minä aika kirjavaiselta näytän!

Mukava viikonloppu takana eikä töihin menokaan edes stressaa, uusi viikonloppuhan on jo kohta. Tytöllä oli vielä eilen hiihtokoulua ja minä kävin sillä välin taas hiihtämässä ja oli aivan huippumahtava keli. Voitelu onnistui tällä kertaa nappiin. Hiihtokoulun päättäjäisiä vietettiin nuotiolla istuskellen ja makkaraa paistaen. Iltapäivä menikin sitten kukkien parissa. Tein vihdoin sen mitä suunnittelin jo viime keväänä mutta taisin unohtaa, vaihdoin kaikkiin kukkiin mullat. Olipahan urakka, mutta kyllä on kukatkin piristyneet kummasti, niitä on nyt ilo katsella ja hoitaa. Illalla käytiin ystävien luona kylässä ja jännitettiin yhdessä jääkiekkomatsia. Oikea joukkue voitti, täytyyhän noita pohjoisen poikia kannustaa, vaikka ei se Oulu täältä asti katsottuna kovin pohjoista enää ole.

Tänään käytiin pilkkiretkellä. Oltiin monta tuntia reissussa ja saaliiksi saatiin kylläkin vain kaksi pikku ahvehta. No eihän se kalasaalis siinä pääasia olekaan, vaan se ulkona oleminen, nuotiolla istuminen ja kauniista ilmasta nauttiminen. Illalla käväisin pikku lenkin kävelemässä ystävän kanssa, kun olin niin poikki että en jaksanut lähteä hiihtämään vaikka tarkoitus kyllä oli. Tuo ulkoilma on tosi väsyttävää.

Olen taas kyllästynyt tuohon omaan painooni. Se on jämähtänyt paikoilleen. Toisaalta positiivistahan on se että ei se ole noussutkaan. Mutta kun joka viikko päätän mielessäni että ens viikolla tsemppaan ja pudotan painoa, niin aina se vaan jotenkin unohtuu. Ne on taas ne vaivaiset pari kiloa mitkä pitäisi saada pois, mutta ei ne lähde mihinkään.  Aina vain sama juttu. Pitäisköhän jo luovuttaa sen suhteen?