Tämä viikko on ollut aika laiska viikko. En ole saanut mitään aikaseksi, on vain ollut taas semmonen olo että voisi vain nukkua ja syödä. Nukkunut olenkin, ja syönyt, empä sitten juurikaan mitään muuta.

Eilen sain yllättävältä taholta tekstiviestin työpuhelimeeni. Se oli meiän talon ylin pomo joka kiitteli minua hyvin tehdystä työstä. Siis olin tosi ällistynyt asiasta ja tuli niin hyvä mieli. Kun itsestä tuntuu että tekee vain töitä hulluna ja mikään ei riitä ja aina vain pitäis pystyä parempaan ja välillä tulee epäusko ja masennus, niin sitte yhtäkkiä tulee tuommoinen kommentti. Mikä vaikutus noin pienellä asialla.

Tänään mennään ostamaan meille uusi olohuoneen matto. Mies kyllästyi torstaina kun siivottiin meiän vanhaan mattoon ja sanoi että se ei enää tule meille sisälle. Siinä on semmonen kuminen pohja, joka on ihan kuivettunut ja se murisee lattialle. Mie haluan semmonen pörröisen karvamaton. 

Siitäpä tuli mieleen että tyttö löysi viime viikolla lumelta sellaisen karvaisen madon. Se halusi tuoda sen sisälle lemmikiksi. Se rakensi sille oman pesän ja on "hoitanut" sitä onnellisena koko viikon. Nyt se mato näyttää hengettömältä ja se ilmeisesti on joko kuollut tai alkaa kotiloitumaan kun siitä pitäsi tulla joku perhonen. Katsotaan miten käy. Eilen keskustelimme miehen kanssa tytöstä ja siitä kuinka se rakastaa kaikkia mahdollisia eläimiä. Tulimme siihen tulokseen, että meidän täytyy hommata sille joku oikea lemmikki. Ajattelimme että voisimme aloittaa vaikka marsuista ja sitten myöhemmin hommattais se koira. Etsin illalla netistä meille sopivaa koirarotua ja nyt on tämmönen rotu kiikarissa. Pakkohan sille on joku hoivattava hommata kun se kesälläkin pyydystää kärpäsiä ja perhosia purkkeihin ja yrittää niitä hoitaa. Koiran hankkimistä lykätään vuodella siksi kun olen suunnitellu jääväni osittaiselle hoitovapaalle kun tyttö lähtee kouluun, eli teen lyhyempiä päiviä. Olisi sitten aikaa koiralle ja sen ei tarvisi olla niin pitkää päivää yksin kotona. Ja sitten kun alan tekemään normaaleja työpäiviä niin voitais ottaa vaikka toinen koira sille kaveriksi.

Että semmoisia suunnitelmia. Meiän tulevaisuuden suunnitelmiin ei siis enää kuulu perheen kasvattaminen lapsilla. Niin surulliselta kun se toisaalta kuulostaa ja välillä tuntuukin. Mutta asia on keskusteltu läpikotaisin ja todettu että se ratkaisu on ok.  Viimeksi eilen minulta taas on udeltu perheenlisäyksestä ja minä otan sen asian jo huumorilla.

Mies sai tällä viikolla silmälasit. Nyt se näyttää vanhalta ja viisaalta. Minä taas haaveilen siitä silmäleikkauksesta. Suunnitelma etenee niin että kesälomalla käyn luultavasti esitutkimuksessa sen suhteen ja sitten siitä vuoden sisällä pitäisi leikkaus tehdä, jos se nyt on sitten mahdollista. Huh, kallista se on mutta on se varmaan sen arvoista. Minulla on ollut silmälasit ala-asteelta saakka.  

Mie niin odotan että nuo lumet jo sulaisi että pääsisi tuonne pihalle touhuamaan, siis täällä on oikeesti vielä varmaan metri lunta, ainakin joisssain paikoissa. Pyörätiet on sen verran sulanneet että tällä viikolla otin pyörän esiin talven jälkeen ja kuljin sillä töihin.

Mie olen nyt reipas ja lähden aamulenkille. Mies on töissä ja tyttö yökylässä ystävien luona.