Juhannus meni ihan rauhallisissa merkeissä, kotona oltiin. Grillattiin kaikkia ihania herkkuja ja syötiin ulkona terassilla. Onneksi ei ollut sääennustuksiin uskominen, aurinko paistoi koko iltapäivän ja illan. Oli tosi ihanaa, ei ollut vielä sääskiäkään. Nuoriso lähti omiin juhlimaan kavereiden kanssa syönnin jälkeen ja olimme sitten kolmisin loppuillan. Saunottiin kunnolla, oli oikein saunavastakin ja tytöllä oma pikkuinen vihtansa. Kävin ennen saunaa hoitamassa koiraemoa, kun sen isäntäväki lähti mökille ja jättivät emon ja pennut kotia. Tytön kanssa mentiin nukkumaan jo yhdeltätoista ja mies jäi tuijottamaan jalkapalloa.

Juhannuspäivänä heräsin tosi aikasin ja olin jo puoli yhdeksältä pyörän selässä ja matkalla koirien luo. Käytin emon kunnon lenkillä ja leikittiin sen kanssa pihalla pallolla. Pennut olivat jo vähän hädissään kun palattiin kotiin.Mönkivät pitkin laatikkoa ja vinkuivat. On ne niin suloisia pikku pötkylöitä.

Iso tyttö ja poikaystävä kotiutuivat juhlistaan vasta puolenpäivän aikaan, kun kävin ne autolla noukkimassa tien varresta. Heillä oli ollut kuulemma kivaa. Tässähän tämä juhannusviikonloppu on vierähtänyt kotona ihan mukavasti. Ollaan oltu pihalla melkein koko ajan, pelattu mölkkyä, heitetty tikkaa ja mie olen siivonnut kukkapenkkejä.

Tänä aamuna heräsin taas jo ennen kahdeksaa. Ilma oli aivan ihana, luistimet jalkaan ja tunnin lenkki heti aamukahvin jälkeen. Toiset vasta heräilivät kun palasin. Tuommonen tekee kyllä hyvää mielelle. Kävin tänään äitin luona pikakäynnillä, kun se niin oli odottanut meitä käymään. Loppupeleissä menin yksin kun muut ei jaksaneet. Tuntuuhan se vähän turhauttavalta ajaa 80 kilometriä ja käydä vain kahvit juomassa ja muutaman sanan vaihtamassa. Mutta äidille se on kuitenkin tärkeä käynti. Juttelin veljeni kanssa äidin mahdollisesta muutosta palvelutaloon tai vastaavaan ja se suhtautui asiaan tosi negatiivisesti. Sen mielestä äidin sairauskin on "hepposin perustein" diagnosoitu, eli se kieltää koko sairauden olemassaolon. Ehkä se on hänen tapansa käsitellä asia. Vähän ärsytti. No asia jäi hautumaan ja katsotaan syksymmällä sitä hakemuksen laittamista.

Nyt on oikeastaan ihan hyvä mieli. Viimeinen viikko ennen lomaa menee luultavasti tosi nopeaa. Sitten saa nauttia neljä viikkoa. Miten sitä voikaan odottaa jotain niin paljon?

Ison tytön poikakaveri lähtee huomenna. Joo, ihan jees tyyppi. Mukava kun tytöllä on ollut seuraa ja ovat saaneet rauhassa viettää aikaa yhdessä. Toinen kun on armeijassa niin eivät kovin usein näe toisiaan. Pikku tytöllä sen sijaan ei ole ollut leikkikavereita kun ovat häippässeet kuka mihinkin mökeilleen ja sille on pitänyt pitää seuraa koko ajan. Iso tyttökin on hieman parantanut tapojaan sitten viime kirjoituksen ja osallistunut kotitöihin. Kiitti vaan sulle iso tyttö sinne viereiseen huoneeseen...