Tänään on ollut kurja päivä-viimeinen lomapäivä. Huominen on pyörinyt mielessä koko ajan. Miten voi ihmisellä ahdistaa näin paljon töihin lähtö? Olisko syytä harkita työn vaihtoa jos näin on vaikeaa? Varmaan joo. Kun se olisikin niin helppoa että vaihdampa tuosta noin vain johonkin toiseen työhön, mutta eihän se niin mene. Miehen kanssa keskustelimme näistä työasioista ja sanoinkin hänelle että varsinaisesta työstäni kyllä tykkään, mutta kun on kaikki ne kauheat paineet niskassa, tavoitteet jotka pitäisi saavuttaa ja pitää tehdä työtä vain niiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Tuntuu kuin millään muulla ei olisi mitään väliä. Työpaikalle meneminen on kyllä ihan kivaa, työkaverit ovat ihan jees ja kaikkien kanssa välit on kunnossa. Onneksi se ei ahdista. Se tästä vielä puuttuisi että työkaveritkin vielä toisivat lisäahdistusta.

Tyttöä taitaa vähän jänskättää hoitoon lähteminen, varmaan osaksi se uuteen päiväkotiin menokin. Meni nukkumaan jo kahdeksalta vaikka normaalisti näin lomalla ei ole ennen kymmentä ollu edes sänkyä lähelläkään. Hyvä kun meni, on toiveita saada se aamulla ylös. Mies painui kalastamaan illaksi. Silläkin vähän ahdistaa töihin lähtö. Oltiin eilen kalastusretkellä koko porukka. Tytölläkin oli oma mato-onki mukana. Mies sai ongittua sillä yhden kalan, ja minäkin sain yhden kunnollisen kokoisen kalan. En ole koko kesänä kalastanut, mutta eilen sitten päätin rohkaistua ja maksoin jopa kalastuslupamaksunkin. Me kalastimme miehen kanssa paljon yhdessä silloin kun olimme vielä kahdestaan. Se oli ihan kivaa.

Tytöllä oli eilen kaveri yökylässä ja ne valvoivat taas yömyöhään. Siitä rangaistuksena annoin hänelle kuukauden pituisen yökyläilykiellon. Taisi se olla sen valvomisen vuoksi tänään hieman väsähtänyt. Tuo noiden kaverusten yökyläily on mennyt minusta jo vähän överiksi. Tuntuu että aina on tyttö menossa yökylään tai sen kaveri tulossa meille. Senkin takia on hyvä vähän pitää taukoa.

Lähden saunaan, jospa tämä ahdistus vähän helpottaisi siellä.