Olipa harvinainen viikonloppu. Meillä on ollut oikea tyttövalta talossa. Mieheni kaikki kolme isoa tyttöä olivat täällä ja vielä yksi pieni punatukkainen tytöntyttö. Opiskelijatyttö lähti jo tänään mutta muut lomailevat meillä vielä ensi viikon. Tuli vain tässä jossain välissä mieleen että olispa aika kauheaa jos olisi oikeasti näin iso perhe....

Eipä olla mitään erityistä touhuttu, tässä kotosalla vain oltu. Välillä on pitänyt olla erotuomareina tyttöjen leikeissä. Pikku-tyttö on vasta kolmevuotias ja isommalla meinaa välillä mennä hermo, vaikka ihan hyvin loppujen lopuksi heidän leikit on menny. Leluista meinaa välillä tulla kränää. Tänään kävin sienestämässä- meidän takapihalla nimittäin. Sain pienen sangon täyteen karvarouskuja.

Viimeksi muuten kun kävin lääkärillä niin mulla oli verenpaineet kohonneet. Lääkäri ehdotti että ostaisin kotiin mittarin jotta voisin sitä seurata itse. No minä en vielä ole sitä ostanut, mutta voisin vaikka harkita. Tuo työ tuntuu olevan semmonen verenpaineen nostattaja, stressiä pukkaa. Sunnuntaiahdisus on taas täällä...

Viime viikolla minulla oli palkkakeskustelut esimieheni kanssa. Olin aivan järkyttynyt kun hän ensin sanoi että nyt ei ole perusteita nostaa minun palkaani. Olin myös erittäin loukkaantunut asiasta. En tiedä että miten se sitten loppupeleissä päättyi siten että saan sittenkin palkankorotuksen . Kyllä minä kovasti esitin perusteita miksi, ja sain tahtoni läpi Mutta silti jäi semmonen paska fiilis siitä keskustelusta, koska olisihan se ollut kivempi kun esimies itse olisi heti ollut sitä mieltä että olen ansainnut sen. Tuli semmonen olo että ruikuttamalla vasta sain jotain. Kyllä harmitti ja harmittaa vielä pitkään. Eipä taas paljon ole motivaatiota, vaikka tuli kyllä semmonenki olo että näytän sille että olen palkkani ansainnut. No se taas vaatii paljon ponnisteluja ja oikeasti kovaa työtä. Vielä kovempaa-lisää stressiä.

Nyt pitää lähteä petiin keräämään voimia huomisen maanantain kohtaamiseen. Maanantait ei ole minun parhaita päiviäni, ei todellakaan.