Olin eilen äitini kanssa hänen veljensä, eli siis minun enon hautajaisissa. Ne hautajaiset jäivät mieleen pienuudessaan. Meitä oli paikalla vain kahdeksan, kukkalaitteita arkulle tuli kaksi ja muistotilaisuudessa sain lukea kolme adressia. Enolla oli vaimo, mutta heillä ei ollut lapsia eikä oikein muitakaan sukulaisia. Ilmeisesti viettivät myös aika "hiljaista" elämää kahdestaan kun ei ollut kuin muutama ystävä häntä saattamassa. Surettaa, kun vanhukset jäävät ihan yksin. Kuinkahan leskeksi jäänyt vaimo nyt pärjää? Hänen turvana ja tukena ovat vain kunnan kotipalvelun työntekijät. Onneksi on edes ne. Tulin miettineeksi että ketä minun hautajaisiini tulisi jos nyt sattuisin kuolemaan? Kauheita ajatuksia, mutta jotenkin sitä tulee miettineeksi syvällisiä kun käy hautajaisissa.

Muuten on ollut ihana kotiviikonloppu. Sopivasti ulkilua kipakassa pakkassäässä ja vastapainoksi löhöilyä sohvalla viltin alla, takkatulta ja kynttilöitä. Tänä aamuna nukuttiin tosi pitkään tytön kanssa. Mies sai hälytyksen töihin aamulla seitsemältä ja me onnelliset saatin jatkaa unia. Mies tuli puoli kymmenen maissa ja herätti meidät tuomalla kahvit ja mehut sänkyyn. Ihana aamu. Niin, ja sitten kun me tytön kanssa noustiin ylös niin mies jäi sänkyyn jatkamaan keskeytyneitä yöuniaan. Meillä menikin yli puoleenpäivään, ennen kuin päästiin lähtemään ulkoilemaan. Käytiin pulkkamäessä ja potkukelkka-ajelulla. Iltapäivällä käytiin tytön kanssa vielä uimassa ja sen jälkeen tulee aina semmonen unelias olo. Otin kylläkin pikku tirsat sohvalla ennen uimaan lähtöä.

Ihanaa, enää ens viikko ja sitten ollaan jo joulukuussa. Se on ihanaa kun saa ripustaa ikkunoihin jouluvaloja ja laittaa jouluverhot. Tulee se oikea tunnelma kotiin. Ens viikolla on tiedossa parit pikkujoulut. Perjantaina meillä on työpaikan pikkujoulut ja lauantaina vietetään meillä pikkujouluja yhdessä ystäväperheen kanssa. Kunhan nyt tuon työviikon saa jotenkin suoritettua,se tuntuu taas niin raskaalta ajatukselta. Mietin jo tässä että minkähän sairauden sitä keksisi että saisi viikon sairaslomaa. Ranne on kylläkin ollut kipeänä ihan oikeasti jo viikon verran. Sitähän vois käydä lääkärille valittamassa ja sanoa että käsi on niin kipeä ettei voi tietsikalla tehdä mitään... Saisikohan sillä muutaman päivän? Hyi minua kun ajattelen edes tuollaisia... Ei vain jaksaisi, kun tietää että loppuvuosi pitää vielä ponnistella tosissaan tavotteiden eteen.  Olisi ihana olla kotona koko joulukuu, olla ja nauttia, valmistella jouluai ihan rauhassa.