Taas maanantaissa. Viime viikolla illat meni äidin luona vanhainkodilla ja pakkasia pidellessä. Perjantaihin asti oli noin 30 asteen pakkaset. Mulla jäätyi autostakin akku ja piti työkaverin kyytiin liftata ja hakea tyttö hoidosta. Uusi akku sai taas auton entiselleen.

Äiti on viihtynyt tosi hyvin ja suree jo nyt kun kotiin lähtöä, vaikka koko viikko on vielä edessä. Ihana juttu kun se viihtyy niin hyvin, sitten on helmpaa kun joskus saa sieltä paikan, niin tietää etukäteen mihin on menossa. Kävin äidin kanssa viikonloppuna kylästelemässä veljeni luona ja sitten ulkoiltiin molempina päivinä.

Painon kanssa taistelu jatkuu. Viime viikosta pudotusta sata grammaa! En ihan onnistunut hurjassa tavoitteessa, mutta en yrittänytkään riittävästi... Kaikenlaisia tekosyitä pyörii mielessä, mutta ei niistä ole mitään apua. Jatkettava on sitkeää taistelua.

Eilen kävin pitkästä aikaa kunnon hiihtolenkin. Mies meni tyttöjen (oma tyttö, hänen kaveri ja miehen nuorimmainen, joka oli kylässä viikonlopun ) kanssa pulkkamäkeen ja minä hiihtämään. Leivottiin aamulla laskiaspullia ja oli pakko sulatella vähän kaloreita kun tuli syötyä oikein kaksi pullaa täytteineen päivineen. Ihana hikilenkki, kaloreita paloi 600 vajaassa tunnissa! Ajattelin että ens viikolla alan taas panostamaan tuohon hiihtämiseen.

Tällä viikolla ei vielä jouda, kun pitää käydä äitiä katsomassa iltaisin. Mulla on huono omatunto, jos en käy siellä.  Hoitajatkin varmaan hermostuvat kun minä ramppaan siellä jatkuvasti.... toivottavasti ei sentään. Viime viikolla sattui hauska juttu siellä vanhainkodilla: Veljeni tuli käymään siellä tyttökaverinsa kanssa ja kun he tulivat sisään niin yks mummo livahti samalla ovenavauksella ulos.( siellä on aina ovet lukittuina ) Minä äkkiä menin ilmoittamaan siitä hoitajalle kun satuin sen näkemään ja hoitaja juoksi sen perään ja talutti takaisin sisälle. 

Töissä on taas vaihteeksi matalapainetta ja jotkut työasiat on tulleet uniin, mutta eiköhän se taas tästä iloksi muutu.