Ensimmäinen konkreettinen tavoitteeni on onnistua painon pudotuksessa. Olen niin monesti yrittänyt ja sitten luovuttanut, kun mitään ei tapahdu. Luovuttaminen on niin helppoa ja tekosyitä mukava keksiä, mutta siitä ei tule oikein hyvä mieli. Tavoite on tiputtaa neljä kiloa seuraavaan syntymäpäivääni mennessä. Siihen on aikaa aika tarkalleen 4 kuukautta, eli kilo kuukaudessa, eli 250 grammaa viikossa. Huomenna punnitsen taas itseni ja se on uusi lähtöpainoni tässä projektissa. Siitä nyt sitten riippuu mikä on se lopullinen tavoitepaino. Tuo neljä kiloa tuntui vain sopivalta määrältä, se ehkä näkyykin jossain, ei tietenkään haittaa jos lähtee vaikka kuusikin kiloa...

Olen päättänyt olla ostamatta itselleni ainakaan kahteen kuukauteen mitään vaatteita ja sitten kun tavoitteeseen olen päässyt niin pistän uusiksi kesävaatevarastoni, ainakin melkein. Samalla säästyy rahat kun en tilaile mitään nettikaupoista. Aino vaate minkä sallin ostaa itselleni on kelkkailupuku, koska sen olen aikonut ostaa jo kauan mutta en ole löytänyt.

Toinen tavoitteeni liittyy siihen rahan säästämiseen. Sen olen kyllä aloittanut jo jokin aika sitten, mutta nyt asetan tavoitteen. Kesäloman alkuun mennessä jemmatililläni pitää olla vähintään 1300 euroa. Eli yksinkertaisesti laitan palkasta joka kuukausi tietyn summan tilille, jotta saan sen kasaan. Motivaatio säästämiseen on hieman hukassa koska en vielä oikein ole varma mitä varten säästän. Olen kylläkin suunnitellut vuorotteluvapaata syksylle ja sitä varten pitäisi olla säästöjä kun tulot tippuisivat puolella. En ole vielä varmuudella päättänyt jäänkö vapaalle vai en, koska en ole varma haluanko sitä sittenkään. Pitäisi keksiä jokin "juttu" mihin käytän sitten kaiken sen aikani mitä minulla tulisi olemaan. Ehkä jonkin uuden asian opiskelu tai jotain. No minä mietin sitä vielä tässä kevään aikana. Kyllä niille rahoille sitten kesälomalla löytyy varmaan käyttöä... Tekis taas mieli lähteä jonnekin lämpimään, mutta nuo muut haluavat matkustaa mielummin tällä kertaa kotimaassa.

Tavoitteita tulee vielä paljon lisää, mutta näistä on helpoin aloittaa. Henkinen puoli on se vaikeampi. Minun unelmahan on se että minusta tulisi joskus loistava esiintyjä ja puhuja ilman lamaannuttavaa esiintymisjännitystä. Jos otan sen yhdeksi tavoitteekseni niin sen eteen on tehtävä tosi paljon töitä. Haluaisin kyllä tavoitella sitä mutta riittääkö kanttini? No sitä varten voi tietenkin tehdä pieniä välitavotteita jotka lopulta johtavat siihen että pystyn puhumaan suurellekin yleisölle tuosta noin vain.

Tämä sunnuntaipäivä on mennyt ihanan leppoisasti. Aamulla makoilin sängyssä pitkään ja luin kirjaa. Sitten leivoimme tytön kanssa pullia ( taas!?) Oltiin pitkään tytön kanssa ulkona, teimme lumitöitä ja kaivoimme lumiluolia. Sitten lähdin kävellen uimahallille ja mies ja tyttö tulivat autolla perässä. Tuli hyvä lenkki, n 45 minuuttia meni kävellessä. Oli ihana päästä saunaan ja uimaan heti lenkin päälle. Nyt on semmonen ihanan raukea olo.

Tuota aiemmin mainitsemaani kirjaa lukiessani, minua jäi mietityttämään kauheasti ne tarinat ihmisistä, joille on sattunut jotain kamalaa, ennekuin he ovat ymmärtäneet elämän arvokkuuden ja ovat alkaneet nauttimaan jokaisesta päivästä. Esim. joku on käynyt lähellä kuolemaa, joku on sairastunut vakavasti, joku menettänyt läheisen ihmisen ja vastaavia tarinoita. Miksi ei voisi aloittaa jo nyt, pitääkö odottaa että jotain tuommoista pysäyttävää tapahtuu? en halua odottaa! Olen selaillut oman blogini vanhoja kirjoituksia ja todennut että elämäni kulkeee aina vain samaa rataa. En halua sitä.

Haluan kulkea niin kauas kuin voin,

haluan tavoittaa ilon, joka on sielussani,

ja murtaa je rajoitukset, jotka tiedän

ja tuntea mieleni ja henkeni kasvavan

juhlin itseäni ja laulan itselleni ( Walt Whitman )