Nyt helpottaa. Tänään käytiin hakeen äidin viimeiset tavarat ja siivosin koko kämpän. Se siitä sitten, ei tarvi enää miettiä. Nyt on vaan meiän varasto täynnä laatikoita, jotka pitäis joskus käydä läpi ja miettiä mitä tavaroille tekisi. Äitin asiat on muuten hoidettu mutta pari juttua vielä pitää muistaa. tv-lupa on irtisanomatta ja sähköyhtiölle pitää ilmoittaa muutosta. Se on enää pientä kaiken tämän muuttoruljanssin jälkeen. Ei kiitos muuttoja enää minun kohdalle! Olen koko viime viikon nähnyt unia siitä että menen äidin kämppää siivoamaan ja siellä on aina vain enemmän ja enemmän tavaraa, mikä painajainen!

Tyttö on ottanut askelia "ison tytön tielle" tällä viikolla. Päästin sen samanikäisen kaverinsa kanssa kahdestaan menemään koulun leikkikentälle pyörillä. Kyllä hieman pelotti. olin varma että ne jää eka risteyksessä auton alle. Matkaa sinne tulee alle puoli kilometriä, joten se on sopiva "harjoittelumatka".  Tämä on mulle vaikeampi juttu kun olin ajatellutkaan. Siis se että tyttö on jo niin iso että minun pitää alkaa päästämään siitä "irti". Minä myönnän että olen ylisuojelevainen tytön suhteen ja siksi kai se on niin vaikeaa. Kouluun lähtökin on jo aika ajankohtainen. Koulusta tuli ilmoittautumiskirje jo pari viikkoa sitten ja viime viikolla tuli kutsu äitienpäivänä kirkkoon, jossa siunataan kaikki ekaluokkalaiset koulutielle. Mie varmaan itkeä pillitän siellä!

Mies meni tänään vielä kavereiden kanssa pilkille. Mie en enää ole kiinnostunut jäille menemisestä. Tiedän että ne kestää, mutta pelottaa silti. Lunta on vielä aika paljon pihalla. Ei puhettakaan että pääsisi vielä pihatöihin. Tänään vein kuitenkin jo sukset ja pulkat varastoon. Niitäpä tuskin enää tarvii...