Lähdimme perjantai-iltana töiden jälkee ajeleen kohti oulua, yöksi jäimme kylläkin Rovaniemelle kun muuten olis menny niin myöhäseen. Lauantaiaamuna ajeltiin Ouluun ja ensin kävimme katsomassa toista mummoa, joka oli ihanan pirteä ja hyväkuntoinen. Onhan hän sentään jo kohta 93-vuotias.

No sitten mentiin katsomaan koiravauvoja. Voi kun ne oli aivan ihastuttavia. Kyllä koirakuume nousi taas pilviin. Kasvattajan kanssa juttelimme tietenkin koirista ja käytännön asioista ja sovittiin luovutuspäivä. Tämä visiitti oli kasvattajan toivomus, sillä hän ei halunnut tehdä lopullista luovutuspäätöstä ennen kuin oli tavannut meidät henk.koht. No kai me sitten läpäisimme kriteerit... Tulihan siitä reilun tuhannen kilometrin reissu, mutta kyllä kannatti. Nyt olen lopullisesti täysin vakuuttunut että koira kuuluu meidän perheeseen. Mies taas ihastui pikkukoirien emoon ja oli sitä mieltä että tosi kivan luontoinen rotu. Emokoira kun tuli meitä tervehtimään häntä viuhuen ja nuoli naamat märiksi ja lopulta hyppäsi  mieheni syliin sohvalle rapsutettavaksi. Miten sellaista voi kukaan vastustaa?

Ajelimme vielä lauantai-illaksi kotiin katsomaan euroviisuja. Oltiin kotona yhdentoista aikoihin. En kylläkään jaksanut katsoa euroviisuja loppuun asti, eikä näköjään olisi kannattanutkaan valvoa... Sinänsä hyvä reissu, kun ei keretty mihinkään shoppailemaan, rahaa ei mennyt kuin kahteen bensatankilliseen. Kahden viikon päästä uusi reissu, ihanaa, Nelly tulee kotiin. Olen perustanut toisen blogin Nellyä varten.