Pari viikkoa lomaa jo takana ja tuntuu siltä kuin olisin ollut töistä pois jo ikuisuuden. Kyllä se neljän viikon lomakin on ihan ok ja varmaan antaa lisää puhtia työhommiin, mutta en ole kyllä katunut ( vielä ainakaan) että otin tämän pidemmän vaihtoehdon.

Välillä se herättää hieman ristiriitaisia tunteita. Raha-asiat välillä hieman mietityttävät. Tuntui hassulta ajatus kun eilen tuli vuoden viimeinen palkka tilille. Seuraavasta "tilistä" ei oo mitään tietoa, koska se tulee ja paljonko se on. Apua. No, onneksi onnistuin säästämään jonkin verran vararahastoa joten ei heti ala koirat kuseksiin kintuille. En kylläkään ihan niin paljon saanut säästettyä kun olin suunnitellut, hyi minua. Mutta vähänkin on hyvä. Lomareissulla tuli vähän tuhlailtua, mutta se kuuluu asiaan. Pitää toivoa että miehellä alkaa bisnekset sujua siihen malliin että se pystyy pitämään meidän perheen talouden pystyssä.

Minun suuret suunnitelmat eivät ole toteutuneet ainakaan painon suhteen. Lukemat ylöspäin. Ihan hävettää tunnustaa että en ole tänä kesänä luistellut kertaakaan, enkä oikeastaan harrastanut minkäänlaista liikuntaa. Mitä nyt äidin luona olen kulkenut pyörällä ja siitä tulee muutaman kilometrin lenkki. Koiran kanssa ollaan tehty pikku lenkkejä toistaiseksi, kun se on vielä semmosta opettelua sen kanssa. Tähän on tultava muutos. Kunhan tyttö lähtee kouluun niin täytyy aloittaa uusi tsemppi. En kyllä ala millekkään laihikselle, mutta siis liikuntaa harrastan omaksi iloksi ja hyvinvoinnin vuoksi. Niin ja sen vuosi että paino ei kuitenkaan koko ajan nousisi.

Kesälomareissu on siis takanapäin. Onneksi sääkin suosi meitä koko matkan, aurinkoista ja lämmintä oli.  Aina sitä on lähdettävä kotoa pois ainakin viikoksi, muuten tuntuu että ei olisi lomalla ollenkaan. Tällä kertaa köröttelimme asuntoautolla parin tuhannen kilometrin edestä... Saatiin tosi halvalla vuokrattua se eräältä puolitutulta, aika vanha auto mutta ihan kiva. Matkan teko oli kyllä aika hidasta, se vain välillä ärsytti kun oli parina päivänä semmonen yli viidensadan kilometrin istumisurakka. Kotiinpäin kun tulimme, niin mulla oli kyllä pinna jo aika kireällä, mutta kyllä se helpotti kun päästiin kotiin. Koira oli oikin reipas koko matkalla, nukkui autossa ajomatkat ja tutki innoissaan uusia paikkoja missä pysähdyttiin ja halusi tutustua kaikkiin ihmnisiin joita näki...:) Paljon me tavattiinkin koiraihmisiä, jotka tulivat juttelemaan ja silittelemään koirua, lähinnä parilla leirintäalueella missä yövyimme. Oltiin pari yötä kalajoen hiekkasärkillä, se on kyllä tosi kiva paikka. Meri oli ihana ja vesi lämmintä. Tyttö huvitteli Jukuparkissa yhden päivän, enimmäkseen lillui vedessä ja laski vesipuiston liukumäkiä ja minäkin uskaltauduin peräti yhteen mäkeen. Toinen etappi oli Alahärmässä Powerparkki. Sekin oli ihan kiva paikka,enemmän semmonen huvipuistotyylinen, vähän niinkuin Lintsi. Tyttö vaan on niin arka että ei uskalla mennä kuin lasten laitteisiin, vaikka kokonsa puolesta pääsisi jo melkein kaikkiin. Olisin halunnut käydä maailmanpyörässä sen kanssa mutta ei se uskaltautunut siihenkään. Mutta on se kiva käydä lapsen kanssa huvittelemassa huvipuistoissa. Eipä sitä itse lapsena saanut kokea mitään tuollaista. Itse keksittiin huvit lähinnä metsässä kivien päällä hyppien ja puissa kiipeillen.

No sitten viimeinen ja tärkein matkan etappi oli ne miehen tyttären häät. Mentiinkin sinne jo paria päivää aiemmin ja saatiin osallistua myös hääpaikan koristelemiseen mikä oli ihan hauskaa. Ihmeellistä miten jostain ankeasta nuorisoseuran talosta voi saada niin juhlavan näköisen sopivilla koristuksilla. Hääpäivänä, tuntia ennen h-hetkeä mies huomasi että hänen puvun housut oli jääneet kotiin. Heh heh! Tuli vähän säpinää kun piti lähteä metsästämään housuja. Ne haettiin toisen tyttären miehen kotoa parinkymmenen kilsan päästä ja kerettiin jopa kirkkoon, 10 minuuttia ennen tilaisuuden alkua. Meinasi tulla jo hiki... Häät oli ihanat, vauvakin sai samalla nimen ja juhlat meni hienosti. Turhaa jännitin miehen exän tapaamista, juteltiinkin ihan "normaalisti" hänen kanssa. Olin iloinen omasta pukeutumisesta, johon olinkin satsnnut. Olo on jotenkin varmempi kun sellainen asu missä viihtyy ja mikä on tilaisuuten juuri sopiva. Ihmetytti kyllä sulhasen isän hääpukeutuminen, hänellä oli farkut, sandaalit ja valkoinen t-paita. Hämmästyttävää! Ja toinen silmiin pistänyt asia oli hänen uuden vaimonsa laukkuvalinta. Se oli yves rocherin tilaajalahjaksi saatu laukku, jollainen minullakin on ja minä käytän sitä wc:ssä toilettilaukkuna... Olin ylpeä omasta pienestä kultaisesta käsilaukustani siinä vaiheessa kun sen huomasin. Että semmosta.

Tyttö lähtee siis kouluun maanantaina. Se odottaa jo innolla koulun alkua ja minä jännitän. On se semmonen iso juttu pienen ihmisen elämässä. Onneksi koulumatka on niin lyhyt, vain noin kolmesataa metriä, eikä yhtään "ison tien" ylitystä. Eipähän tarvi sitä pelätä että miten se selviää liikenteessä. Olen tosi onnellinen siitä että olen nyt syksyn kotona ja tyttö voi tulla koulusta suoraan kotiin. Se oli se tärkein syy miksi hain vuorotteluvapaata.