Ystävä kävi eilen ja sai minut ärsyyntymään kommenteillaan. Hän oli sitä mieltä että seitsemän vuotiaan lapsen pitäisi jo nukkua omassa huoneessaan eikä vanhempien huoneessa. Meillä oli asiasta puhetta tytön kanssa silloin kun koulu alkoi että jos hän menisi omaan huoneeseen nukkumaan, mutta ei hän sittenkään halunnut ja se ei meitä todellakaan haittaa. Minä pidän hänet meidän makkarissa  nukkumassa niin kauan kun hän itse haluaa!

Aiemmin tämä samainen ystävä on arvostellut meitä siitä kun me vielä luemme tytölle joka ilta iltasadun vaikka hän itsekin osaa jo lukea. Se on meidän tapamme viettää yhteinen rauhallinen hetki tytön kanssa ennen nukkumaanmenoa ja mitä haittaa siitä sitten on?? Me luemme miehen kanssa iltasadun yleensä vuoroilloin ja joskus köllötellään meidän sängyssä koko porukka, luetaan aku ankkaa ja nauretaan kippurassa. Olemme lukeneet tytölle siitä asti kun se alkoi jotain ymmärtämään kirjoista, siis ihan vauvasta asti. Olen aika varma siitä että siitä on ollut apua tytön lukemaan oppimisen kanssa. Nyt koulussa kun toiset opettelee aakkosia niin tyttö suorittaa lukudiplomia lukemalla erilaisia kirjoja.

Ja sitten vielä kaiken lisäksi hän oli kauhuissaan kun kerroin että koira nukkuu tytön kanssa samassa sängyssä. Koiran paikka on kuulemma lattialla, eikä sohvilla tai sängyillä. Minusta on ihana köllötellä illalla sohvalla koira kainalossa katsomassa telkkaria.. Jokaisella on omat periaatteet niin lasten kuin koiran kasvatuksen kanssa eikä toisten tarvisi niitä käydä arvostelemaan. En minäkään ole häntä arvostellut kun hän käyttää väkivaltaa oman koiransa kouluttamisessa, vaikka minä tuomitsen sen tosi jyrkästi. Se vain on hänen tapansa.

Hoh hoijaa! Oikeasti siis ärsyttää tuommoinen.