Nautiskellaan täällä tytön kanssa syyslomasta keskellä talvea. Viime viikolla tuli lumi maahan eikä se ole sulannut pois. Ihania kirpeitä pakkaskelejä on pidellyt. Toivottavasti lumet pysyy ja talvi tulee ihan oikeasti. Ollaan tehty tytön kanssa pihalle lumiaita koiraa varten ja lumilinna tytölle. 

Ihanaa kun on saanut nukkua pitkään ja aamut on niin leppoisia kun ei tarvi toimittaa tyttöä kouluun.

Nyt olen löytänyt rauhan mieleeni ja olen alkanut oikeasti nauttimaan tästä olotilastani. Viime viikolla kävin työpaikalla ja tein hakemuksen osittaisesta hoitovapaasta ens vuoden elokuulle saakka. Se helpotti kun ei tarvi miettiä enää asiaa. Kun palaan töihin niin saan tehdä kuusi tuntia päivässä töitä. Se tuntuu aika sopivalta ajalta... Olen ajatellut asian niin että työnantaja ei arvosta riittävästi minun arvokasta vapaa-aikaani kun palkka on minusta työhön nähden ihan liian pieni. Itse taas arvostan omaa aikaani niin paljon että olen kuitenkin valmis luopumaan osasta siitä palkasta jotta saisin enemmään vapaa-aikaa. Ja onhan tuo lyhyempi työpäivä arjen sujumisen kannalta aivan ylivoimainen asia. Mies kuitenkin tekee keskimäärin kymmenen tuntia päivässä töitä niin onhan se kohtuullista. 

Nytkin tuntuu että aika ei riitä kaikkeen, kun on tuo koirakin ja sitten äiti jonka luona pitää käydä lähes päivittäin. Mulla on heti huono omatunto jos en käy äidin luona vaikka pariin päivään. Palvelutalolla on ilmeiseseti liian vähän työntekijöitä kun ne ei käytä vanhuksia ulkoilemassa. Se asia ärsyttää minua ihan hirveästi. Vaikka minusta välillä näyttää että niitä työntekijöitä olisi siellä niin paljon että joku voisi mennä ulkoilemaan vanhusten kanssa niin ei ne silti mene. Äiti nauttii kun pääsee ulos ja se on nykyään ihan vain minun varassani että pääseekö se vai ei. Otan aina koiran mukaan äidin luo ja sitten lenkkeillään porukalla, tuleehan siinä sitten kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Äiti tykkää ihana kauheasti meiän koirulista.