Olin perjantaina työpaikkani pikkujouluissa. Ei siinä mitään, jouluruoka seisovasta pöydästä oli jotain tosi ihanaa, mutta työasiat alkoi ahdistamaan minua. Illan aikana keskusteltiin paljon työasioista ja minulle tuli sellainen olo että onko minun pakko mennä sinne jo kuukauden päästä. Onko minun pakko mennä ylipäätään sinne takaisin? Siis minä kyllä pidän työstäni ja sen tekemisestä mutta kun kaikki se painostaminen "ylhäältä" päin aina vain parempiin tuloksiin käy hermoille. Sitä tuntee monesti itsensä niin surkeaksi työntekijäksi, jos ei olekaan päässyt tavoitteisiin ja ne tavoitteetkin on minusta ihan tuulesta temmattuja sekä lisäksi laitettu niin korkeiksi että ne on melkeimpä mahdottomia edes saavuttaa. Niin, eipähän tarvi työnantajan maksaa sitten tavoitepalkkioita. Joopa joo. Oli muuten lisäksi hieman ulkopuolinen olo niissä pikkujouluissa. Sitä on jotenkin pihalla kaikista "sisäpiirin jutuista" kun ei ole töissä.

No pitää unohtaa nuo työhommat vielä kuukaudeksi ja nauttia näistä jäljellä olevista vapaapäivistä ja keskittyä joulun odotukseen. Eilen laitettiin sisälle jouluvalot ja vaihdoin verhot ja laitoin joulukoristeita esille. Alkaa olla pikkuhiljaa sellainen jouluinen olo. Kunhan saisi vielä kaikki joululahja-asiat järjestykseen. Se on niin kova homma kun se on meidän perheessä minun vastuulla. Olis niin ihanaa kun ei tarvisi ostaa niin monelle niitä lahjoja. Päätimme miehen kanssa tänä vuonna ostaa koko perheen yhteiseksi lahjaksi wii-konsolipelin. Siihen vielä lisäksi sportresorts ja trivial pursuit -pelit. Siinähän se joulu kivasti vierähtää pelaillessa.Tuo hankinta hieman keikautti minun lahjabudjetin ylösalaisin, mutta sitä ei sitten lasketa siihen budjettiin. Veronpalautuksia odotellessa... onneksi palautuksia tuli taas nelinumeroinen luku... helpottaa kummasti.