No niin, taas kävi niin että olin kirjoittanut tänne pitkän pätkän tämän tauon jälkeen ja se katosi ennen kuin sain tallennettua. Grr! Mutta kirjoitan uudestaan, hieman tiivistettynä.

Eli palasin töihin tammikuun alussa ja teen nyt 6,5 tunnin päiviä. Eikä työt ahdista yhtään, päin vastoin. Olen täynnä virtaa ja energiaa ja viihdyn töissä. Se tuntuu kyllä kummalliselta, ja odotankin että koska se haihtuu pois. Mutta hyvä niin, siis niin kauan kun sitä nyt sitten jatkuu. Tyttö on seurakunnan iltapäiväkerhossa muutaman tunnin koulun jälkeen ja viihtyy siellä erinomaisesti. Koirakin pärjää hyvin päivät kotona ja illalla sitten lenkkeillään ja leikitään kun se on päivän nukkunut. Käyn joka päivä ruokatunnilla pissattamassa sen.

Tapasimme tytön opettajan tällä viikolla ja oli kiva kuulla että tyttö on reipas koululainen ilman mitään ongelmia. Tiesin sen kyllä itsekin mutta mukavalta tuntui kuulla se opettajan suustakin.

Painon pudotus on taas tullut ohjelmaan. Joulukilot on nyt karistettu ja kolme kiloa pitäisi saada vielä pois. Ne on ne samat kilot joita olen yrittänyt pudottaa jo tosi kauan, mutta pitää vain taas yrittää. Hiihtämään olen päässyt vain kaks kertaa pakkasista johtuen. Käyn jumpalla kerran viikossa ja koiran kanssa kävellään iltaisin. Iltasyömisiä olen vähentänyt ja niillä mennään eteenpäin kohti kevyempää olotilaa. Odotan kuitenkin kunnon hiihtokelejä innolla. Painon pudotuksen motivaattorina on kesäkuussa häämöttävä Kreetan matka. Varasin sen aika lailla hetken mielijohteesta, mutta ei haittaa. Ainoa ongelma on tuon koiran hoito sillä välin, mutta luotan siihen että asiat järjestyvät.

Tämmönen pikapäivitys nyt sitten tuli, mutta yritän taas aktivoitua ja käydä kirjoittelemassa hieman useammin, ihan itseni vuoksi. Minusta on mukava käydä lukemassa joskus omia vanhoja kirjotuksia.