Minä sitten inhoan kaikenlaisten virallisten lomakkeiden täyttämistä. Nyt niitä on sattunut monta yhtäaikaa kun pitää äidinkin asiat hoitaa. On asumistukea ja lääkekorvausten hakua ja tulojen selvittämistä. Mulla on jäänyt roikkumaan oma kela-anomus tästä osittaisesta hoitovapaasta. Sieltä kun tulisi 90 euroa kuussa avustusta kunhan saisi hakemuksen laitettua, mutta ei hätää, tänään sain vihdoin senkin asian järjestykseen ja lomakkeet täytettyä. Onneksi ne maksaa kuiten takautuvasti, joten pientä lisätuloa on siis tiedossa, eikä se ole ollenkaan pahitteeksi. Kaikki kyllä menee mitä tuleekin, mutta kun minä haluaisin jotain laittaa säästöönkin. Se tuo sellaista turvallisuuden tunnetta kun on vähän jemmarahaa tilillä.

Minun ystäväni shokeerasi minut tässä jokin aika sitten ilmoittamalla olevansa raskaana - taas. Se on sitten heidän neljäs lapsensa. Minä sanoinkin hänelle että en voi ymmärtää että joku voi haluta neljää lasta. Kun en vain ymmärrä. Mielestäni heidän perhe-elämänsä on minun silmissäni nyt jo hirveää hässäkkää ja sitten siihen tulee hämmentämään pakkaa vielä yksi uusi ihminen. Huh, sanon minä. Me ollaan miehen kanssa tehty jokin aika sitten lopullinen päätös siitä että meidän lapsiluku jää yhteen. Yhteisellä päätöksellä loppujen lopuksi, vaikka minä olisin mielelläni saanut sen toisenkin lapsen. Mies täyttää kesällä 47 ja saa kolmannen lapsenlapsen... Olisko kiva kun olis murrosikäinen lapsi ja isä lähes eläkeläinen? No ei minusta.

Minä täytän siis vuoden päästä kesällä 40 ja minusta tuntuu että minulle on hiipimässä jo jonkinlainen neljänkympin kriisi. Kun täytin 30, niin minun elämässä tapahtui niin paljon ja moni unelma toteutui. Mitäs nyt sitten tapahtuu kun 40 häämöttää, ei varmaan mitään, ja se tuntuu jotenkin ahdistavalta. No, onhan tässä yli vuosi aikaa keksiä jotain mullistuksia elämään. joskus olen pudonnut jo kärryiltä oman ikäni suhteen ja kuvittelen täyttäväni 40 jo ens kesänä.