Noin lukee lääkärin kirjoittamassa lausunnossa, jonka sain viime viikolla käytyäni rintojen uä-kuvauksissa. Samalla otettiin neulanäyte kun sieltä ilmeni joku "löydös". Parin viikon sisällä saan tulokset neulanäytteestä ja pahimmassa tapauksessa minulla todetaan rintasyöpä. Ei tässä auta kun pelätä pahinta ja toivoa parasta, mutta totean vaan että vetää hieman apeaksi mielen. Olen yrittänyt olla miettimättä ja murehtimatta asiaa ennen kuin tulokset tulee mutta väkisinkin sitä tulee ajateltua kaikenlaisia mustia ajatuksia. Pientä toivonkipinää sain kuitenkin lääkäriltä joka totesi että se löydös on hyvin pieni ja hyvin rajatulla alueella.

Sain lähetteen mammografiaan jo vuosi sitten mutta olen lykännyt sinne menemistä tänne saakka. En tiiä miksi en mennyt aikasemmin, ehkä pelosta johtuen ja välillä unohdinkin koko asian. Lähetteen sain koska kerroin lääkärille että rinnassa tuntuu välillä jotain outoa kipua ja vihlontaa. Sellaista samanlaista tunnetta jota tunsin viisi vuotta sitten. Ja sen seurauksenahan rinnastani leikattiin hyvälaatuinen kasvain pois. Saa nyt sitten nähdä mitä tällä kertaa löytyy.  Mutta kyllä masentaa.

Muuten kyllä asiat on ok. Kevät alkaa olla parhaimmillaan kun aurinko lämmittää jo päivällä ja iltaisin on niin pitkään valoisaa. Se lämmittää mieltä. Olen taas saanut inspiraation käydä hiihtämässä. Ja se auttaa minua "kesäksi bikinikuntoon" -projektissani. Pian tulee neljä viikkoa täyteen kun aloitin hiilihydraatittoman ruokavalion ja kiloja on karissut tähän mennessä 3,5. En muista koska viimeksi painoin näin vähän, siis jo alle 65 kg! Alkuperäinen pudotustavoite oli 4 kiloa, mutta olen päättänyt lisätä siihen vielä kaksi kiloa tavoitetta lisää, kunhan tuon eka tavoitteen ensin saavutan. Uskon että se tapahtuu jo ensi viikolla, jos olen tiukkana. Pääsiäisenä pitää kuitenkin saada vetää rasiallinen mämmiä oikean kerman kera. Siitä saattaa tulla hieman takapakkia, mutta ei haittaa. Sitten taas täytyy jatkaa tiukalla linjalla.

Asia joka eilen erityisesti ilahdutti minua oli uusi ystävä fb:ssa.  Uskaltauduin lähettämään hänelle kaverikutsun ja hän vastasi siihen myöntävästi jo samana iltana. Se sai minut melkein sekoamaan onnesta. Hän oli tärkeä ja läheinen ihminen minulle ja minun töppäilyn vuoksi ystävyytemme loppui. Siitä on aikaa jo yli kymmenen vuotta ja emme ole olleet missään tekemisissä sen jälkeen.

Tämmöstä tällä kertaa. Toivottavasti ensi kerralla kun tänne kirjoitan, niin minulla on hyviä uutisia kerrottavana, tai sitten ei....