Aloitin sitten maanantaina karppauksen. Työkaverin kanssan nyt yhdessä tsempataan toisia ja vaihdamme kokemuksia ruuista ja muista jutuista. Se on kyllä ihan kiva kun on joku kaverina. ja kyllä se tosian motivoi.

Ruokavaliosta olen siis karsinut pois kaikki leivät, perunat, riisin, makaroonin sekä kaikki makeat herkut. Siinäpä se dieetti kaikessa yksinkertaisuudessaan on, eli helppoa kuin mikä! Tuo leivän syönnin lopettaminen vähän kirpaisi, olen niin kova näkkärin ystävä ja niitä menikin varmaan kymmenen päivässä....  Eka päivänä otin heti tiukan linjan ja se tuntuikin siltä. Oli aika heikko olo ja päätäkin särki. En jaksanut lähteä edes jumpalle ja toka päivänäkin vielä tuntuin hiukan heikolta. Mutta sen jälkeen olo on tuntunut tosi hyvältä. Ja mikä parasta, tänä aamuna vaaka näytti -1,5 kliloa maanantaista. Mie tarvin tämmöisen kunnon rysäysdieetin jossa paino putoaa heti nopeasti, se motivoi jatkamaan. Jos paino junnaa paikallaan tai putoaa tyyliin 100 grammaa viikossa niin en mie sitte jaksa edes yrittää. Onhan tuo nähty jo niin monta kertaa.

Toinen uusi alkava villitys mulla on zumba. Tilasin kotiin dvd:n ja tänä aamuna vedin ekat treenit. Se oli hauskaa ja onneksi kukaan ei ollut näkemässä. Mies on jääkiekkoreissulla ja tyttö oli vielä nukkumassa siihen aikaan ( aamulla kahdeksalta... ) Toivottavasti kalenterista löytyy aikaa zumbata säännöllisesti pari-kolme kertaa viikossa, kun se ei tunnu ollenkaan miltään jumpalta vaan ihan tanssilta. Mutta kyllä siinä hiki tuli ja jalat meni ihan hervottomiksi sen jälkeen. En kehtaa lähteä yleiselle zumba tunnille. .. ainakaan vielä .

Niin, ja mulla on nyt hiihtoloma. Tämä loma tuli niin nopeaa etten kerennyt sitä edes yhtään odottaa, mutta tuntuu kuitenkin mukavalta ajatukselta että saa olla koko viikon kotona. Normaalistihan sitä odottaa lomaa kuin kuuta nousevaa ja olo on jo lähes puolikuollut ennen loman alkua. Mutta nyt tuntui ihan erilaiselta.  Yritämme tytön kanssa ulkoilla mahdollisimman paljon. Tänään käytiinkin jo eka hiihtolenkki. Oltiin oikein retkitunnelmissa kun oli eväät mukana ja käytiin hiihtelemässä makkaranpaistopaikalla. Dieettini sallii makkaran syönnin :) Ja ilmakin oli aivan ihana. Aamulla on pakkasta -27 astetta ja päivällä enää 5 astetta. Kyllä se vaan tuo aurinko jo lämmittää mukavasti.

Tuohon edelliseen kirjoitukseeni vielä lisään että olen tietenkin onnellinen ystäväni puolesta kun hän saa lapsen. Se on aina kuitenkin eräänlainen ihme, uuden elämän syntyminen.  Olen tässä pyöritellyt ja makustellut mielessäni sitä asiaa ja ehkä kuitenkin minun negatiivinen asenteeni asiaan johtuu omasta  tilanteestani. Siis olen kuitenkin loppupeleissä vaan kateellinen hänelle, suoraan sanottuna ja siksi minun pitää etsiä asiasta jotain negatiivista.  En todellakaan kadehdi hänen tulevaa asemaansa neljän lapsen äitinä vaan sitä että hän saa vielä mahdollisuuden tulla äidiksi mutta minä en enää sitä tule saamaan. Kyllä se vähän kirpaisee, mutta vain vähän.