Ei voi uskoa että ens viikolla on jo lokakuu. Mihin tämä aika taas on mennyt? apua. Aloitin tämän kuun alussa tekemään normaaleja työpäiviä 6,5-tuntisten päivien jälkeen. Ja minusta tuntuu että mulla ei ole enää yhään vapaa-aikaa eikä aika riitä tosiaan mihinkään. Töissäkin tuntuu että ei kerkeä tekemään enää mitään, vaikka siellä taas sitä aikaa on enemmän. Kai sitä jotenkin osasi organisoida työt paremmin kun aika oli niin rajallinen ja työt piti tehdä. Nyt tuntuu että kaikki on levällään. Mutta hirveä tsemppi meillä on päällä töissä ja semmonen tekemisen meininkin. Mutta kyllä sen perjantaisin huomaakin. Sitä on ihan poikki.

Syksy on jo täällä, kun puistakin on jo suurin osa lehdistä tippunut. Se on surullista, mutta toisaalta iloista koska joulu lähestyy. ja minä rakastan joulua, varsinkin sen odotusta. Tyttö on reipas kakkosluokkalainen ja on vielä koulun jälkeen iltapv-kerhossa. Mutta menee jo kotiin omin nokkineen ja on siellä yksin tunnin verran ennen kuin tulen kotiin. Ihanaa kun se on jo niin iso, mutta sekin toisaalta taas surullista. Se on kuitenkin aina minun pikkuiseni, ainokaiseni.

Viime viikolla aloitin jumpan pienen tauon jälkeen ja tunsin taas että lihakseni ovat olemassa siellä jossain. Ne kun oli taas seuraavana päiväni niin kipeet. Paino on pysynyt ihme kyllä kurissa ja alle kuudessakympissä se huitelee. Olen sen keväisen ihmedieettini jälkeen syönyt ja juonut ihan niin kuin ennenkin.

Elämä on asettunut siis normaaliin arkiseen rytmiinsä ja se on ihan mallillaan. Ainoa on tuo aikakysymys, miten sen saisi riittämään? Koira vaatiin oman ajan, ja muu perhe siinä sivussa ja lisäksi oma jumppaharrastus sekä äitini. Sosiaaliselle elämälle ei tunnu juurikaan löytyvän aikaa ja sekin tuntuu nykyään hoituvan fb:n kautta. Näkee mitä naapureille ja ystäville kuuluu... Kai se on tätä nykyaikaa.

Tytön kanssa käydään sunnuntaisin uimassa ja siellä minä aina muistan arpeni rinnassa, joka vieläkin loistaa aika selvästi. Pitää aina yrittää suihkussa peitellä sitä. Tälläisessa pienessä paikassa kun kaikki siellä kävijät on jotakin kautta tuttuja. Jotenkin sitä vain haluaa suojella itseään että ei joudu kaikenlaisten huhujen sun muiden puheiden kohteeksi. Muuten en kyllä sitä asiaa ajattele ollenkaan, minusta siihen ei ole mitään syytä.