olen ajatellut että jos ryhtyisin tuumasta toimeen. Olen liikaa sellainen että pyörittelen mielessä kaikkia hommia mitä pitäisi tehdä mutta lykkään ne aina tuonnemmaksi jos ne ei ole pakollisia. Pitää toteuttaa sitä suunnitelmaa sekä töissä että kotona. Pitää käyttää vähemmän aikaa miettimiseen ja enemmän tekemiseen.
Tänä vuonna olen ajatellut kokeilla jotain uutta ja olen päättänyt mennä keväällä opettelemaan lumilautailua ja samalla vien myös tytön rinteeseen opettelemaan laskettelua, hän ei halunnut kokeilla lumilautaa. Jospa sitten hiihtolomalla toteutamme sen. 
Tänä vuonna minusta tulee entistä parempi juoksja ja tavoitteena on suoriutua kahdesta puolimaratonista kesän aikana, ja se vaatii entistä enemmän treeniä, juoksukilometrejä siis ainakin yli 500, kun viime kesänä niitä tuli n. 400. 
Tänä vuonna haluaisin lopettaa tupakanpolton, mutta en tiedä pystynkö siihen. En aio vielä yrittää, mutta pidän asian mielessä ja hiljaa hauduttelen ajatusta siihen suuntaan. Ja mietin miten sen toteuttaisin. Olen aloittanut hiihtämisen tälle talvelle ja eka kerran kun kiipesin ylämäkiä suksilla niin tuntui oikeasti että happi loppuu, ja se ei tuntunut hyvältä. Tiedän että se johtuu tupakoinnista ja minua ärsyttää oma heikkouteni kun en pysty tuosta noin vaan päättämään että nyt teen sen.  Se on yksi niistä asioista mitä pitäisi tehdä, mutta lykkään sitä aina tuonnemmaksi ja se on yksi niistä vaikeimmista, ehkä aloitan jostain helpommasta.
Tänä vuonna opettelen olemaan taloudellisesti järkevämpi. Minä tykkään liikaa shoppailla netissä ja monesti tulee tilattua sellaistakin mitä ei oikeasti tarvi. Urheiluvaatteet on intohimoni ja kaappi pursuaa erilaisia urheilutoppeja ja housuja ja silti minä käytän yleensä niistä vain paria lempparia. Uusin lempishoppailupaikkani on zalando, iiiiiiiik. Olen tehnyt sieltä monia herkullisia löytöjä. Pitää vain hillitä itsensä ja ostaa vain sellaista mitä oikeasti tarvii.
Joinakin päivinä viikossa voisin mennä kävellen töihin, se olisi iso säästö bensakuluissa kun nuo lyhyet matkat talviaikana vie aivan älyttömästi bensaa. Minun työmatka on vain kilometrin. Oikeastaan voisin aloittaa sillä että yksinkertaisesti vain päätän mitkä päivät viikossa on kävelypäiviä, jos vaikka aluksi kahtena päivänä. Joo, näin täytyy tehdä. Ja sitten jossain vaiheessa voisin lisätä päiviä kolmeen tai miksei vaikka viiteen.
Tänä vuonna pistän varastot ojennukseen, ah se ikuinen työmaa. Aloitan siitä että käyn läpi kaikki äidin tavarat ja säästän niistä vain ne rakkaimmat ja tärkeimmät. En ole vielä koskenut äidin tavaroihin, ne on olleet varastossa viime tammikuun alusta asti, kun hän muutti palvelutalosta terveyskeskukseen. Kai sekin työ on joskus tehtävä, ei ne tavarat voi ikuisesti meidän varastossa lojua laatikoissa ja jätesäkeissä. Miten minusta tuntuu jotenkin vaikealta alkaa käymään läpi niitä tavaroita, onkohan se jokin psykologinen juttu ettei voi koskea niihin ja sitä vaan lykkää ja lykkää tuonnemmaksi?
Olisikohan noissa asioissa riittävästi  tekemistä tälle vuodelle? Ai niin, operaatio sixpack -kesäksi kuntoonkin pitäisi aloittaa. Se on iso haaste, ja epäilen itsekin että pystynkö siihen. Jos minä tosissani päätän ja haluan niin pystyn minä. Pitää etsiä jostain jääkaapin oveen joku hieno bikinivartalokuva motivaattoriksi. Pystynkö, en pysty, pystyn... Se vaatisi rasvaprosentin pienentämistä aerobisella liikunnalla ja paljon vatsalihastreeniä. Kuinka paljon ja miten pystyisin lisäämään liikuntamäärää ja riittääkö aika? Ajankäytön hallinta taitaakin olla ihan ensimmäinen asia mitä minun pitää alkaa opettelemaan. Töissä se jo on aika hyvin hallinnassa mutta kotona ei ilmeisesti niinkään.
Niin, ja haluaisin ehkä taas opiskella jotain uutta. Olen haaveillut että alkaisin opiskelemaan venäjän kieltä. Se olisi sitten syksyn projekti kun kansalaisopiston uudet kurssit alkavat. Kuinkahan nopeasti uuden kielen voisi oppia siten että sillä voisi pärjätä?