On se niin upea tunne kun on asettanut jonkin tavoitteen ja kovalla työllä ja ponnistelulla saavuttaa lopulta tavoitteen. sain kokea sen  tunteen tällä viikolla kun postilaatikkoon kolahti todistus siitä että olen päässyt läpi kiinteistönvälittäjäkokeen. Minä oikeasti halusin sen tittelin ja tosissani tein töitä sen eteen että kun menin siihen kokeeseen niin minulla oli vahva tunne siitä että olen lukenut riittävästi  ja että minä pääsen sen läpi. Sama juttu oli viime syksynä kun seisoin puolimaratonin lähtöviivalla. Olin koko kesän juossut ja juossut ja juossut. Kaikki treenikerrat merkkasin tarkkaan ylös ja seurasin kehittymistä testijuoksuilla. Silloinkin minulla oli tunne että treenimäärä oli riittävä jotta suoriutuisin siitä urakasta. Ja kun maaliviiva lopulta ylittyi niin olihan se ihan mahtava juttu. Joo, ei muuta kuin uusia tavoitteita asettamaan jotta saa taas hienoja onnistumisen fiiliksiä elämään.
Minä tulostin kuvia netistä täydellisistä naisten vatsalihaksia. Lykkäsin kameran mieheni käteen ja pyysin häntä nappaamaan kuvan minun täydellisen pyöreästä vatsastani. Kuvakollaasi jääkaapin oveen on vielä tekemättä, mutta se on työn alla. Otsikoksi voisi laittaa että "mikä tai kuka ei kuulu joukkoon" . Eipä olisi kovin vaikea vastata siihen kysymykseen. heh heh, olipa vaan aika karua katsottavaa se oma kuva niiden muiden seassa, tekemistä riittää siis sen asian suhteen.
Aloitin työpaikkani päiväkuntoremonttiryhmässä tällä viikolla. Oli kiva päivä, tehtiin hieman kuntosalitreeniä, kävin mittauksissa ( paino, pituus, verenpaine ) ja sitten oli luentoa ravinnosta ja terveydestä ja lopuksi tunnin sauvakävelylenkki kirpeässä pakkassäässä. Oli tosi kiva juttu. Parin viikon päästä on seuraava remppapäivä ja sillon tehdään kuntotestit ja mitataan kehon koostumus. Ootan innolla sitä. Minä kuvittelen että minulla olisi hyvä kunto, mutta voi olla että testeissä paljastuu että siinä olisi paljon parannettavaa, saa nähdä miten käy.