Perjantai on paras päivä, koko viikonloppu edessä. Sain tänään varaslähdön viikonloppuun kun jäin kotiin hoitamaan oksennustaudissa olevaa tyttöäni. Sain aikaseksi vaihtaa viimeinkin makuuhuoneesta jouluverhot pois! No ei ne niin kauhean jouluiset olleet, olisin tietenkin ottanut ne jo aikasemmin pois. Olohuoneessa ei ole ollut verhoja kuukauteen, kun en ole saanut silitettyä niitä verhoja. Oikeastaan aioin hommata sinne uudet verhot ja laittaa sitten heti uudet, mutta sekin on vielä tekemättä.

Viimeistelin myös eilen aloitetun siivouksen ja leivon pullaa. Lapsen hoitaminen jäi siis vähän vähemmälle kun oli tuota hommaa, mutta hän viihtyi hyvin sohvalla makoillen ja filmejä katsellen. Se kun on meillä sallittua vain viikonloppuna ja silloin kun on kipeä. Eipä se kovin leikkituulellä ollut kun vatsa oli niin sekaisin. Mietin päivällä touhutessa että millaista olisi olla kotiäiti. Tulin siihen tulokseen että ei minusta olisi siihen, se on liian yksinäistä. Muistan kun olin äitiyslomalla, kuinka kaipasinkaan päivittäisiä aikuiskontakteja. Päivän piristyksiä oli kun mies kävi ruokatunnilla, ja kun hän tuli töistä kotiin. Tietenkin välillä oli muitakin kontakteja aikuisten kanssa mutta ei joka päivä. Vauvan kanssa päivät meni aika rutiininomaisesti kun oli tarkka päivärytmi, mutta tuollaisen leikki-ikäisen kanssa pitäisi vielä kehitellä erilaista toimintaa päiviksi.

Iltasella kävin vielä vajaan tunnin lenkin ystävän kanssa pakkasessa kävelemässä. Ensin ajattelin että en lähde kun on niin kylmä, mutta onneksi ystävä  soitti ja pyysi kaveriksi. Sain lisäpotkua kun katsoin suurin pudottaja -ohjelmaa ja tein ohjelman aikana vatsa -ja peffalihasliikkeitä.

Nyt annan itselle anteeksi syömäni herkut ( juustonaksut ja pähkinät ) sekä muutaman lasin viiniä. Minä en siis pysty lopettamaan kokonaan herkkujen syömistä.