Hui, ihan säikähdin kun katsoin milloin olen viimeksi kirjoittanut tänne. Oikeastaan en ole halunnut käydä täällä kun ei ole nyt mitään kovin iloista kirjoitettavaa. Tänä aamuna puntari näytti 68 kilon lukemia. Eli takapakkia on tullut ja lujaa. En taas tiiä mistä löytäisin uuden innostuksen. Viikot menee ihan hyvin painonpudotuksen kanssa ja viikonlopun aikana kaikki taas tulee takasin. Ihan hirveää. Ja ihan hävettää. Heti kun päätän että tsemppaan kunnolla niin näin käy.

No ei auta kun taas sitkeästi yrittää. Nyt otan uudeksi punnituspäiväksi perjantaiaamun alkaen tämän viikon perjantaista. Lasken sitten itselleni uuden viikkotavoitteen pudotuksen suhteen Maanantai on huono aamu, kun viikonloppuna tulee kuitenkin syötyä aina normaalia enemmän ja kaikki syöminen näky maanantaiaamuna vaa-alla. Onkohan se vain itsensä huijaamista kun vaihtaa punnituspäivää? oli miten oli, teen sen kuitenkin.

Äitin asioiden hoito stressaa minun mieltä. Listaan tähän nyt kaikki mitä pitää hoitaa, jotta voin myöhemmin tarkistaa onko kaikki hoidettu: Osoitteenmuutos, puhelinliittymän irtisanominen, vuokra-asunnon irtisanominen, tv-luvan irtisanominen, uudet asumis-ja hoitotukihakemukset kelaan, silmälääkärille ajanvaraus. Ja sitten tietenkin asunnon tyhjennys. Se urakka alkaa sitten ensi viikonloppuna. Olen nyt käynyt äidin luona vähintään joka toinen ilta ja se tuntuu jo jollain lailla sopeutuneen, telkkaria vain kaipailee omaan huoneeseensa.  Tulee hyvä iltalenkki kun kävelen äidin luo,siihen menee aikaa  puoli tuntia. Mies käy sitten minut hakemassa kun en enää kerkeä käveleen takaisin. Minun pitää olla takasin kotona klo puoli kahdeksan, kun olen niin koukussa salkkareihin... Pitäis kai siitäkin eroon päästä.   

Nyt oltiin viikonloppu ystäväpariskunnan kanssa mökkeilemässä erämaassa. Kelkkailtiin ja pilkittiin, hiihdettiin, saunottiin ja syötiin. Nautittiin kauniista kevätpäivistä. Tyttö oli tottakai mukana menossa ja nautti sekin. Koiraystäviä mukana oli kolme kappaletta. Ilahduttavaa siinä oli se että miehellä ei tullut mitään allergista reaktiota koirista, joten meillä on toivoa. Sen sijaan koiran omistaja söi allergialääkkeitä. Yks asia oli kurjaa, koirilla on minusta liian kova kuri. Omistajat käyttävät fyysistä rankaisukeinoa koirille jos ne ei tottele ja minä en missään nimessä hyväksy sellaista. Mutta minkäs teet, ei auta mennä neuvomaan. Aika kurja tilanne. Minusta on aika ikävää kun tyttö näkee että koiraa lyödään. No meidän tuleva koira ei ainakaan tule saamaan sellaista kohtelua, vaan sitä kohdellaan kuten muitakin perheenjäseniä.

Työasiat stressaavat nyt ihan tosissaan. Minä olen hoitanu huonosti erään tärkeän työasian ja se painaa mieltä. Pitää kerätä hieman rohkeutta ja avautua pomolle asiasta, ehkä se vähän helpottaa ja lopettaa painamasta mieltä. Pelottaa vain kauheasti, että miten se suhtautuu asiaan.  

Olen viime viikolla postittanut vuorotteluvapaahakemuksen. Odotan innolla vastausta, joka tulee ehkä vasta ens kuun puolen välin jälkeen.

En uskalla vielä alkaa odottamaan edes talvilomaa että ei aika alkais matelemaan. Loma häämöttää pääsiäisenä, peräti 11 päivää.

Mutta tästä lähetään liikkeelle uuteen viikkoon. Pitäis vain saada hoidettua edes osa noista äidin asioista ja töissä pitäis päästä pomon puheille että saisin pois mielestä pyörimästä noita asioita. Minä en kestä jos on paljon tuommoisia selvittämättömiä ja hoitamattomia asioita mielessä. Se äidin asunntoasiahan minua mietityttää joka tapauksessa niin kauan kun ollaan saatu se tyhjennettyä. Olis edes vähän vähemmmän lastia kannettavana.