Niin tämäkin ihana pitkä viikonloppu on jo lopuillaan. Tuntuu kun olisi ollut jollain minilomalla kun sai hengähtää neljä päivää kotona. Meillä oli myös viikonloppuvieras täällä, miehen nuorimmainen tuli meille viikonlopun viettoon. Aika lyhyt viikonloppu sillä kun se tuli perjantai-iltana myöhään, minä olin jo nukkumassa ja se lähti tänään aamupäivällä. Ne on nuo pitkät välimatkat.

Eilen satoi melkein koko päivän. Käytiin kuitenkin miehen ja tytön kanssa mustikassa kun pari tuntia oli saateetonta keliä. Saatiin sen verran että leivoin tänään mustikkamuffinsseja ja yhden rasian laitoin pakastimeen. Pitää varmaan vielä ens viikonloppuna käydä että sais jonkin verran pakastettua talven varalle.

Tänään ollaan ulkoiltu ja maalattu terassin kaiteita. Aamulla kävin perinteisen viikonlopun aamulenkin luistimilla kun keli näytti sen verran kuivalta.

Maanantaiahdistus alkaa jo pikkuhiljaa hiipimään mieleen. Ei oikein huvita thedä mitään, olla vaan ja odottaa viikonlopun loppumista. Tylsää. Työt maistuu taas vaihteeksi ihan puulta. Välillä on semmosia hyviä kausia, kun kaikki tuntuu onnistuvan ja olen itse innostunut ja aamulla pirteänä menen töihin. En ymmärrä mihin se fiilis aina välillä häviää ja tuntuu kaikki olevan yhtä tuskaa.