Ihana olo kun ulkona paistaa aurinko ja on lämmintä. Kävin heti kaapista kaivamassa farkkucaprit jalkaani ja luovuin sukkahousuista. Eilen meinas tulla aika hiki, kun käytiin ystävän kanssa sauvomassa pururadalla kahdeksan kilometriä ja mulla oli vielä sukkikset tuulihousujen alla.

Sunnuntaina kävin luistimilla ekan kunnon lenkin, 7 kilometriä. Joten vähän on piristynyt tämä minun urheilemattomuus, ja pakko onkin kun vyötärön kohdalta ahdistaa. Olin minä kyllä väsynytkin sen lenkin jälkeen, nukahdin sohvalle jo yhdeksältä. Mulla pelottaa että minä sairastun heti johonkin flunssaan kun loma alkaa. Viime päivät on olleet niin työntäyteisiä töissä että virta meinaa loppua ja stressiä pukkaa. Se on niin väärin, kun itsestä tuntuu että tekee töitä paljon enemmän kuin muut. Jos se näkyiskin palkassa, kun tekee enemmän niin eihän se haittaisi, mutta kun ei se näy. Mutta hyvillä mielin minä aamulla töihin lähden kun tiedän että loma lähenee jokaisen päivän jälkeen. Tänään sain sähköpostiini vahvistuksen että meille on varattu mökki kahdeksi päiväksi top camping Vaasasta. Sieltä matkamme jatkuu sitten Turkuun ja Tukholman risteilylle. Ihana suunnitella lomaa!

Kotona se työpäivien kiire näkyykin pienoisena saamattomuutena, kun ei vain enää jaksa touhuta illalla. Tekee mieli vain maata sohvalla ja syödä herkkuja. Onneksi kuitenkin pieni kipinä on, että jaksaa ja viitsii lähteä lenkille. Nytkin pitäisi, jos jaksaisi... Mies ja tyttö menivät käymään ponitallilla hevosia katsomassa. Se on varmaan tytölle unelmapaikka, ei ole ennen käynytkään.  Onhan se julistanut alkavansa isona hevostenhoitajaksi tai eläintenhoitajaksi.

Täytyy lähteä suunnittelemaan sitä lenkille lähtemistä.