Ihana kun saa vielä huomenna nukkua pitkään ja nauttia kiireettömästä aamusta. Loma on kyllä tuntunut lomalta ja olen saanut nauttia kaikesta ihanasta. Kaksi päivää mökillä oli kunnon irtiotto kaikesta. Ei kovin paljoa oltu ulkona siellä kun kelit oli lumisateiset ja tuuliset. Mökissä nautittiin takkatulen lämmöstä kun saatiin se ensin lämpimäksi, nimittäin siellä oli vain 3 astetta sisällä lämmintä kun menimme. Tyttö ei oikein uskonut kun sen piti olla sisällä villapuku päällä. Laiskottelimme, rentouduimme ja nautimme tunnelmasta. Tyttö viihtyi niin hyvin että olisi vielä halunnut jäädä sinne.

Meillä ei kuulu perinteisiin viettää pääsiäistä mitenkään erityisesti. Mitä nyt pientä pääsiäisrekvisiittaa on ollut esillä ja tytön kanssa munia maalattiin ja piiloteltiin ja mämmiä tietenkin ollaan syöty. Se on parasta pääsiäisessä.  Siinäpä ne. En minä osaa viettää pääsiäistä. En muista että meillä kotonakaan vietettiin sitä mitenkään kummemmin. Mulle nämä pyhät merkitsevät enemmän semmosta rentoutumista, ulkoilua ihanissa kevätilmoissa ja rauhoittumista ilman hössötyksiä. Kaikkein ihaninta olisi jos saisi olla jossain mökillä vain, mieluiten omalla sellaisella. Siitäkin ollaan taas haaveiltu miehen kanssa, että ehkä jonain päivänä.

Eilen oltiin taas kerran pilkkiretkellä. Ja kuinka ollakaan, minä olin ainoa joka sai kaloja. Viisi harria nousi avannosta noin vain ja muut oli ihmeissään ja reikiä alkoi ilmestymään minun avannon ympärille. Illalla paistettiin kalat ja herkuteltiin paitsi että mies ne tais kaikki melkein yksin popsia.

Tänään kävin kunnollisen hiihtolenkin. Oli jo aika lähteä, kun en ole koko loman aikana hiihtänyt enkä muutenkaan pahemmin liikkunut. Mämmi ja kerma on tehnyt tehtävänsä ja vaaka alkoi näyttään jo epäilyttäviä lukemia. Hiihdin kaksi tuntia ihanassa auringonpaisteessa ja mittarin mukaan kaloreita paloi yli tuhat. Olin aika puhki kun tulin ja nukuinkin sitten kunnon päikkärit.

Tänään kuultiin vauvauutisia. Miehen toinen tytär saa vauvelin joulukuussa jos kaikki menee hyvin. Tuleeko minusta nyt kokonainen mummo kun olen sitten kahden lapsen mummopuoli? Tämä ajatus saa minut taas kauemmaksi siitä ajatuksesta että meille voisi vielä joskus tulla toinen lapsi. Ehkä se on niin tarkoitettu ja hyvä niin, vaikka joskus kuitenkin leikittelen ajatuksella että se voisi olla mahdollista. Elämä tuntuu muuttuvan koko ajan helpommaksi, mitä vanhemmaksi tyttö tulee, ja jotenkin tuntuu etten halua luopua tästä olotilasta. Mutta toisaalta... !?